You are currently browsing the tag archive for the ‘vihreä’ tag.

Kokoomus aloitti eduskuntavaalikamppanjan ryhtymällä vihreäksi puolueeksi. Aikaisemmin vastakkainasettelun taakseen jättänyt, työväenpuolueeksi julistautunut entinen Karin ”kypäräpäinen pappi” on konkreettisella tavalla todistanut, että vaalirahaa tarvitaan edelleen, jotta arvostetulle ja kalliille mainostoimistolle voidaan maksaa siitä, että ne markkinoivat mustan valkoisena ja valkoisen mustana.

Kaikki kunnia tosin kokoomukselle vaalirahasotkujen tiimoilta, kun omat rahavirrat on hoidettu osakeyhtiöiden kautta sopivasti julkiselta silmältä piilossa, eikä mihinkään kehittyvien maakuntien suomen amatöörien puuhasteluihin ole tarvinnut sortua.

Sitä odotellessa, kun kokoomus julistaa olevansa Vihreä maaseudun työväen perussuomalainen kristillisdemokraattinen puolue. Ihmeellistä mitä mainostoimistossa saadaan aikaan.

Mainokset

Luontoihmisille tuntuu olevan tärkeää ihmisen vuorovaikutus luonnon kanssa, sekä ympäristön ja eläimistön huomioon ottaminen ja ihmisen arvottaminen yhdeksi tasavertaiseksi olennoksi eläinten rinnalle. Usein kuulee sellaisia vaikeasti konkretisoitavia ja määriteltäviä ilmaisuja kuten ”kunnioitus”, ”vuorovaikutus”. En valitettavasti ole ikinä päässyt antautumaan kiihkottomaan keskusteluun luontoihmisen kanssa sen vertaa, että kokonaan ymmärtäisin että kuinka paljon ja millä keinoin luontoihminen haluaisi nykyihmistä viedä luontoa lähemmäksi, jos vallassa olisi. Valitettavasti en ole saanut kuulla mitään kuvausta konkreettisesta ideaalitilasta, milloin asiat olisi hyvin.

Tälläisiin pohdintoihin pääsin tämän uutisen nähtyäni.

Kärpäset iskevät syöksypommittajan lailla muurahaisten kimppuun ja munivat munansa niiden sisälle. Kun toukka kuoriutuu, se alkaa syödä muurahaisen aivoja.

Lopulta muurahaisella ei ole lainkaan aivoja jäljellä. Se alkaa harhailla ympäriinsä vailla päämäärää

Tajusin että luonto on toki pinnaltaan kaunis ja mystinen, jopa nykyihmiselle inspiroiva ja rauhoittava. Harvoin kuitenkin pohdimme että se on pinnan alta julma ja erittäin raadollinen paikka. Ainoastaan ihmisen paikka ravintoketjun huipulla ja sivistyksen mukanaan tuomat työkalut mahdollistavat meille luonnosta nauttimisen, tai sen glorifioimisen. Kun luontodokumentteja katsoo, niin saaliseläimen jokapäiväisessä pelossa, tuskassa ja kivuliaassa kuolemassa ei kertakaikkiaan ole mitään kaunista ja kannatettavaa. Kuolema voi saaliseläimelle olla pitkäkin, mutta tuskallinen ja täynnä pelkoa se on. Näiden pohdintojen taustalta olisi hyvä kuulla ihan konkreettisesti jotain siitä perätystä kunnioituksesta ja vuorovaikutuksesta.

Luonto on kaunis katsella, mutta sisältä se on kova, kylmä ja erittäin epäoikeudenmukainen paikka. Paikka missä kylmyys, pelko, sairaudet, kipu ja nälkä ovat jokapäiväisiä asioita. Jos hiukan vaikka inhimillistäisi jänistä, niin mielestäni olisi aika ylpeää ja ylimielistä, jos luontoihminen menisi kertomaan luonnonpuistossa hyppivälle pupulle kuinka onnekas tämä on… pupuhan kaikessa luonnonmukaisuudessaan ja onnen optimitilassaan on justiinsa voinut nähdä, kuinka kettu on hyvällä ruokahalulla syönyt pupun lapset, ilman että äitipupu on mitään voinut lastensa pelkoa ja tuskaa hälventääkseen voinut tehdä. Mutta kaikki tämä kuuluu kauniin luonnon arkipäivään, se on normaalia ja sitä me ihmiset haluamme ylläpitää perätessämme luonnontilaisia alueita.

Oikeastaan olen tässä röyhkeästi väittämässä, että luonnonmukaisuuden ja vuorovaikutuksen vaateissa on paljon sivistyksen tuoman turvallisuuden ja hyvinvoinnin mahdollistamaa illuusiota. Luonnossa elävien eläinten arkipäivässä ei ole montaakaan ilonaihetta, vaan se on stressaavaa ja täynnä tuskaa. En hirveästi voi olla kunnioittamassa sellaista toimintaa, ainakaan enempää kuin on pakko.

Oikeastaan jokainen luonnonmukainen puisto ja metsä on vääryyden, kivun, pelon ja stressin tyyssija… 😉 Mikä luonnonmukaisuudessa on hyvää, kaunista ja kannatettavaa?

PS.
Kirjoittaja tykkää leikkiä sanoilla ja ajatuksilla. Yksi ajoittaisista paheista on kyseenalaistaa asioita, sekä käännellä niitä nurinkurin samalla kysymyksiä esittäen. Älä lue niin vakavasti.

-mikko

Kategoriat