You are currently browsing the tag archive for the ‘vaaliraha’ tag.

Kokoomus aloitti eduskuntavaalikamppanjan ryhtymällä vihreäksi puolueeksi. Aikaisemmin vastakkainasettelun taakseen jättänyt, työväenpuolueeksi julistautunut entinen Karin ”kypäräpäinen pappi” on konkreettisella tavalla todistanut, että vaalirahaa tarvitaan edelleen, jotta arvostetulle ja kalliille mainostoimistolle voidaan maksaa siitä, että ne markkinoivat mustan valkoisena ja valkoisen mustana.

Kaikki kunnia tosin kokoomukselle vaalirahasotkujen tiimoilta, kun omat rahavirrat on hoidettu osakeyhtiöiden kautta sopivasti julkiselta silmältä piilossa, eikä mihinkään kehittyvien maakuntien suomen amatöörien puuhasteluihin ole tarvinnut sortua.

Sitä odotellessa, kun kokoomus julistaa olevansa Vihreä maaseudun työväen perussuomalainen kristillisdemokraattinen puolue. Ihmeellistä mitä mainostoimistossa saadaan aikaan.

Mainokset

Kohta kaksi kuukautta olen pitänyt blogiharrastustani paitsiossa ja tuon ajan olen keskittynyt enemmän elämän muihin osa-alueisiin. Kesä on kääntymässä syksyyn, päivät lyhenevät ja tuleva talvikin alkaa ajatuksena kummittelemaan horisontissa. Blogaaminen on ehdottomasti harrastus joka sopii kohdallani pimeään, sateisiin ja/tai kylmään vuodenaikaan. Auringonpaisteessa ja kuumalla ajatuskin tuntuu kulkevan hitaammin, joten se varmaan suurin syy kahden kuukauden blogilomaani.

Yllättäen maailma ei suinkaan pysähtynyt blogitaukoni ajaksi, vaan ajankohtaisia asioita tulee ja menee samaan tahtiinkin kuin aina ennenkin. Kesän suurimmasta uutisarvosta vastasi mediankin raivokkaasti rummuttama vaalirahasotku. Periaatteessa mitään laitonta ei ole tapahtunut, mutta on aivan oikein ja kohtuullista että ”maan tapa” on tullut julki. Sekin on hyvä että muutkin puolueet kuin keskusta joutuivat grilliin, sillä hiukan sain naureskella itsekseni demareiden ja kokoomuksen sordiinoa, kun kepun grillaus oli pahimmillaan… hyvin tiesivät että oma pesä ei ole ihan puhdas sekään…

Harvoja nämä vaaliraha-asiat yllättivät, mutta kylläkin nostivat periaatteellisen kritiikin kohteeksi valtion maksaman puolue- ja lehdistötuen. Tuon veronmaksajien kustantaman puoluetuen kun on ollut tarkoitus vapauttaa puolueet riippuvuussuhteesta ulkoiseen rahaan. Nyt on nähty että puoluetuki ei suinkaan riitä: äänestäjien sieluista käydään tiukkaa vääntöä paikka auringossa pitää ostaa mainosrahalla ja materiaalilla. Olemme siinä tilanteessa, että köyhän ihmisen ei ole varaa markkinoida itseään niin paljoa, että pääsisi päättämään asioista.

Vaalirahakohun suurimpia helmiä oli Paavo Arhinmäen (vas) selittely siitä, miksi on hyvä kun tradeka maksaa mittavia summia vasemmistoliitolle, mutta paha se, kun sampo maksaa samoja summia kokoomukselle. Paavo-pojan naama vähän punotti… mikä oli punottaessa, eihän tradekan maksama raha ole yhtään parempaa, oikeampaa tai rehellisempää rahaa kuin sampon. Yrityksen maksamaa tukea yhtä kaikki.

Myös ay-liikkeiden maksama suora toiminta-avustus demareille ja vasemmistoliitolle on pöyristyttävää, vaikka kyseiset tahot ovat yrittäneet lakaista sen maton alle ilmoittamalla että ”se on normaalia”. Kuulun siihen joukkoon, joka pitää ay-liikettä hyvin toimeentulevien ja vakityössä olevien etujen kasvattajana. Oma pätkätöiden kuluttama sukupolveni ei ole se taho, jonka asioita ay-liike ajaa. Ymmärrän myös sen, että yhdistymisvapaudesta huollimatta monessa työpaikassa liittoon kuuluminen on ollut vapaaehtoinen pakko. Nyt kun verovähennettävästä jäsenmaksusta kanavoituu suoraan demareiden ja vasemmistoliiton kirstuun rahaa, niin kehotan kaikkia ei-vasemmistolaisia miettimään ja arvioimaan kriittisesti mitä liitto heidän puolestaan tekee. Minä näet olen myös sitä mieltä, että muuttuneessa maailmassa itsetarkoitukselliset palkankorotukset ovat paha asia ja moni liitto onkin hoitanut asioita niin, että työn hinnan kallistumisen maksumiehiksi ovat joutuneet irtisanottavat ja lomautetut. Sitäkin voi ihmetellä, miksi liitoissa on joutunut kohtuuttomasti odottamaan päivärahahakemuksien käsittelyä. Pistää miettimään että olisiko siitä demareillekin tilitetystä vuosittaisesta jättisummasta voinut palkata etuuskäsittelijöitä ja henkilökuntaa, jotta liitto palvelisi maksajiaan edes lähelle inhimillisesti?

Todettakoon että ansiosidonnaisen päivärahan saa kuulumalla yleiseen työttömyyskassaan.

-Mikko

Juhannus tuli ja meni. Suhteellisin pienin ihmismenetyksin selvittiin, vaikka kesäkuolemien piikki juhannukselle aina iskeekin. On aika ymmärrettävää että juhannus vaatii uhrinsa, sillä kun tarpeeksi paljon ihmisiä on liikkeellä, sattuu onnettumuuksia. Myös alkoholin käyttö kuuluu leimallisesti suomalaiseen juhannukseen ja legendaariset sepalusauki-hukkumiset ovat jo perinteeksi käynyt tapa siirtyä ajattomille juhannuksen viettopaikoille. Miksei myös miehiset voimainkoitokset, kuten ylipitkät uintiyritykset tuhannen päissään… Vaikka jokainen ihmishengen menetys on surullista ja tarpeeton, niin juhannuksena hukkuneille minulta ei suuresti sympatiaa löydy. Se on melkeinpä tylsin tapa lähteä täältä ajattomuuteen.

Tälläiset juhannukseen liittyvät tilastofaktat kuten X määrä kuolinuhrejä ovat asioita mistä on käytännössä mahdoton päästä eroon. Voidaan sivistää ja varoitella, mutta tarpeeksi paljon ihmisiä kun lotraa viinan kanssa niin sivistykset ja varoitukset ovat vain kärpäsen surinaa ja tuulen havinaa. Yksilötasolla ihmiset voivat olla hyvinkin fiksuja ja filmaattisia, sekä ymmärtää riskit ja varautua niihin. Mutta kun 3 000 000 aikuista yksilöä laitetaan juhannuksen viettoon, niin tilastoista löytyy totuus.

Itse en ole enää vuosiin lämmennyt näihin ”pakollisiin” ryyppy- ja remupäiviin. En koe tärkeäksi tai tarpeelliseksi hankkiutua juuri jonain tiettynä päivänä tekemään tietynlaisia asioita. Poislukien joulu, vaikka senkin suhteen on kerran yksin oltu ihan rauhassa. Ei sillä etteivätkö perinteet olisi tärkeitä ja siten ilmassa ihan oma fiiliksensä, jos sen kykenee aistimaan. Juhlikoon ketä huvittaa, enkä sentään mikään ilonpilaaja asian suhteen ole ja varmasti pystyn pitämään hauskaa, mutta kuitenkin juhannuksesta huolimatta, enkä sen takia.

Koska kesällä tulee blogitettua varmasti vähemmän, niin listaan tähän muutamia lyhyitä ajatuksia:

– Keskustapuolue rypee vaalirahasotkussa. Mutta onko kepu asian kanssa yksin, erityisasemassa? Miksi kokoomusta tai demareita ei hiillosteta? Sekä kokkarit että demarit ovat ilmoittaneet etteivät he julkista vaalirahoitustaan… nyt olisi tilaisuus esiintyä avoimena, pistää miettimään onko salattavaa.

– Iranissa hulinoidaan, kuollaan ja kärsitään väärennetyn äänestystuloksen takia. Pistää miettimään suomalaisia ihmisiä jotka eivät äänestä… onko demokratia meille liian itsestään selvyys että meillä on varaa olla äänestämättä. Ja jos on varaa, niin kuinka kauan? Loputtomastiko? Kenties olisi terveellistä kohdata joku todellinen kriisi, että oppisimme arvostamaan asioita mitä meillä on.

– Sikainfluenssa on rantautunut ympäri maailmaa. Onneksi se ei ollut kovin tappava, mutta lehdistö on ollut oudon hiljaa? Kenties asia yliuutisoitiin ensimmäisinä päivänä ja sutta huudettiin liian aikaisin?

Mikko

Kategoriat