You are currently browsing the tag archive for the ‘pääsiäinen’ tag.

Pääsiäisenä blogissa on pitänyt vähän hiljaista, mutta mikään ajatusten tonava ei tulvi jatkuvasti. Vaikka maailmassa on monta ihmeellistä ja kummallista asiaa joihin voisin upottaa ”sanalliset hampaani”, niin pienen melankolian vallassa tyydyn perkaamaan omaa itseäni. On nimittäin niin, etten juuri nyt tunne itseäni kovin onnelliseksi ja olen yrittänyt omaan analyyttiseen tapaani miettiä, mistä onnellisuus ylipäätään minulle rakentuu ja löytää niitä juuria, joihin vaikuttamalla voisin olotilaani vaikuttaa. Toimintatapani pyrin yleensä perustamaan järkeen ja älyyn, mutta minulle on ollut erityisesti nuorena vaikeaa hyväksyä tunteiden merkittävä valta yli järjen ja älyn. Tarkoitan etten siis voi päättää olevani onnellinen, vaikka tietäisin ettei onnettomana olemisessa ole mitään järkeä. Samalla tosin muiden ihmisten tarjoamat lohdutukset ovat sananhelinää korvissani ja merkityksettömiä, jos ne eivät avaa minulle uusia reittejä omien tunnetilojeni avaamiseen. Yksi tyhjimmistä asioista mitä minulle voi sanoa, on että ”tiedän miltä sinusta tuntuu”. Voit ehkä tietää, mutta todennäköisemmin et. Ja niin tai näin, se ei sinällään muuta mitään.

Yksi perusongelmista voi ehkä olla maailmankuvani, sillä omien elämänkokemuksieni piiskaamana olen ollut taipuvainen uskomaan että maailma on kova paikka jossa totuus, oikeudenmukaisuus ja vääryys eivät ole objektiivisia asioita, vaan kunkin yksilön tai yhteisön määrittelemiä. Erilaisin syin ja intressein, joko tiedostetuin tai usein tiedostamattomien. Mika Waltari yksinkertaisti tarkoittamani asian raadollisuuden laittamalla Sinuhe – egyptiläisessä heettiläisen suuhun viisaat sanat: ”meille on oikein mitä me haluamme, ja väärin se mitä muut haluavat”. Usein nämä määritykset ovat vilpittömiä, vaikka ne jonkun toisen mielestä ovat epäoikeudenmukaisia. Myös luonnossa perusvoimana toimiva vahvimman laki on osana ihmiskuntaa kaikessa toiminnassa, vaikka usein olemme taitavasti piilottaneet sen erilaisten rakennelmien alle. Oikeudenmukaisuus esimerkiksi on aika usein asia joka pitää voimalla (fyysisellä tai henkisellä) vain ottaa, eikä se lankea minään universaalisena automaationa kenellekään. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, voi oikeudenmukaisuudestakin kahden ihmisen tai yhteisön välillä vallita erimielisyys. Ja jos näkemyseroista vielä puuttuu vilppi, eli kumpikin osapuoli on näkemyksessään vilpitön, on maa hedelmällinen inhimilliselle konfliktille.

No maailma on kova ja yksilö pieni, mitä sitten? Olen huomannut että koen itseni hyvin usein elämässäni yksinäiseksi. En suinkaan ole niin ylpeä että väittäisin näkeväni maailman sellaisena kuin se on, mutta tämä inhorealistinen maailmankuvani on ollut pienenä lohtuna minulle ja se on minun totuuteni. Samalla olen huomannut sen että yksi keino tuntea onnea on kokea merkityksellisyyttä maailmassa ylipäänsä, tai jollekin vaikka ihan pienessäkin ympäristössä. Ehkäpä ongelman ydin onkin siinä, että en koe useinkaan olevani avuksi, hyödyksi tai iloksi kenellekään poikaani lukuunottamatta, eikä ehkä kukaan todella tunne minua – siitä kiitos toki itselleni. Toisaalta olisi kiva pystyä nauttimaan elämän yksinkertaisista iloista ja antimista ja elää tässä päivässä, mutta minkäs teet jos linnunlaulut tai auringonsäde nyt eivät vaan saa minua tanssimaan ja laulamaan? Onnellinen parisuhdekin kuullostaa kivalta asialta, mutta kun en oikeastaan tiedä mitä se varsinaisesti tarkoittaisi. Ja kyse ei ole kokemuksen puutteesta, kun naimisissakin olen ehtinyt käymään. On surullista olla näin sokaistunut, sillä yksi perustavanlaatuisista opetuksista mitä olen elämässäni saanut, on se että asioiden arvoa ei todella ymmärrä kuin vasta silloin kun ne menettää…

Ja sitten grande finale. Mitä hittoa minä kirjoitan tätä kenenkään luettavaksi? Eikö tässä yhteiskunnassa ole hyve olla valittamatta ja vuodattamatta, kätkeä onnensa sekä onnettomuutensa ja pitää suu kiinni, kun meillä nyt objektiivisesti ottaen menee maailman mittakaavassa hyvin? Kuvittelen jo jonkun viisaan intellektuellin naureskelevan tämän kaltaiselle vuodatukselle vain suoristaakseen baskeriaan… mutta kun en ihan oikeasti välitä. Vastuu on lukijan jos tänne tulee, sillä tämä on terapiaa minulle.

Mutta hei, tiedän että päivä tulee huomennakin, se on pitkälti tämän päivän kaltainen paitsi että se on torstai, eli enemmänkin kahden viikon takaisen torstain kaltainen. Niin se menee. Lottovoitto voisi piristää, vaikka raha sinänsä on minulle väline ja itseisarvoltaan tuhkaa. Eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Mainokset

Poikani tuli pääsiäispyhiksi luokseni ja olin rakentanut monenlaisia suunnitelmia siitä, mitä aiomme pitkänä pääsiäisviikonloppuna tehdä. Mutta yleensä mitä enemmän asioita suunnittelee, sitä enemmän suunnitelmat muuttuvat (tai ainakin tuntuvat muuttuessaan siltä) ”meistä riippumattomista syistä” ja tässä tapauksessa siksi, kun pojalla on perinteinen kevätpöpö ja kuume. Joten pitkäperjantai menee ainakin sisätiloissa.

Pojan pelatessa Lego Star Wars:ia ajattelin virittää itseäni kristillisiin pääsiäisfiiliksiin katsomalla kaksi jeesuselokuvaa… asiaan luo kontrastia se seikka, että en kuulu kirkkoon enkä millään lailla ole uskovainen ihminen. Toisaalta se ei kuitenkaan estä minua nauttimasta ja aistimasta länsimaisen kulttuuriperinnön antimista. Tässä tapauksessa siis pääsiäisen kunniaksi Jeesuksesta. Ja on tässä vielä sekin, että mitkään muut kuin nämä kaksi jeesuselokuvaa eivät kiinnosta pätkän vertaa kaikista jeesuselokuvista.

Ensimmäinen elokuva jonka aion katsoa on Passion of the Christ joka on väkivaltainen ja raaka elokuva. Olen kerran tuon elokuvan nähnyt aikaisemmin ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Itseasiassa tunneryöpytys oli aika kokonaisvaltainen, kun visuaalisesti ja mielikuvien tasolla kaikki uskontotuntien jeesustarinat konkretisoituvat parituntisen aikana. Voi olla miehenä vähän nössöä tunnustaa että moinen elokuva sai silmät kostumaan ja jalat veteliksi, mutta olen onnellinen kyvystäni eläytyä elokuviin ja tuntea sekä aistia niiden tarinaa monella tavoin. Erityisesti tässä elokuvassa kristuksen kärsimys konkretisoitui ja hänen uhrauksensa mittavuus tuntui luissa ja ytimissä. Hienona yksityiskohtana Jeesuksen äidin tuska kun poika kantoi ristiä omaan kuolemaansa. Erityisesti se leikkaus jossa äiti näki ristiä kantavan Jeesuksen omana pikkupoikanaan. Ehkäpä hienoimpia kohtauksia elokuvahistoriassa.

Vastapainoksi ajattelin katsoa toisen mahtavan Jeesuksen elämää sivuavan filmatisoinnin, jonka loppukohtaus ei jätä ketään kylmäksi ja saa hymyn huulille. Kyseessähän on mestariteos nimeltä Life of Brian eli suomeksi Brianin elämä. Tämä elokuva on hyväntuulisuudessaan eeppistä luokkaa.

Nyt elokuvien pariin. Hyvää pääsiäistä rakas vieras.

Tässä muuten tuon Allways look on the bright side of life – loppulaulun sanat. Kohtaus jossa ristiinnaulitut yhdessä alkavat laulaa siitä, että aina pitäisi katsoa elämän valoista puolta oli legendaarinen hyväntuulisuudessaan…

Some things in life are bad
They can really make you mad
Other things just make you swear and curse.
When you’re chewing on life’s gristle
Don’t grumble, give a whistle
And this’ll help things turn out for the best…

And…always look on the bright side of life…
Always look on the light side of life…

If life seems jolly rotten
There’s something you’ve forgotten
And that’s to laugh and smile and dance and sing.
When you’re feeling in the dumps
Don’t be silly chumps
Just purse your lips and whistle – that’s the thing.

And…always look on the bright side of life…
Always look on the light side of life…

For life is quite absurd
And death’s the final word
You must always face the curtain with a bow.
Forget about your sin – give the audience a grin
Enjoy it – it’s your last chance anyhow.

So always look on the bright side of death
Just before you draw your terminal breath

Life’s a piece of shit
When you look at it
Life’s a laugh and death’s a joke, it’s true.
You’ll see it’s all a show
Keep ’em laughing as you go
Just remember that the last laugh is on you.

And always look on the bright side of life…
Always look on the right side of life…
(Come on guys, cheer up!)
Always look on the bright side of life…
Always look on the bright side of life…
(Worse things happen at sea, you know.)
Always look on the bright side of life…
(I mean – what have you got to lose?)
(You know, you come from nothing – you’re going back to nothing.
What have you lost? Nothing!)
Always look on the right side of life…

Kategoriat

Mainokset