You are currently browsing the tag archive for the ‘mies’ tag.

Tämän blogin kirjoittajan arjen maailma on kääntynyt jokseenkin päälaelleen viimeisen viiden kuukauden aikana, kuten jo vähenevistä blogimerkinnöistäkin on voinut päätellä. Ennen vapaata yksinasujan elämää viettänyt viikonloppuisä on muuttunut suurehkon uusioperheen kotirouvaksi ja talkkariksi remontoituun rintamiestaloon Imatralle. Kasvun paikka se on ollut tämäkin, vaikkakin hiukan aavistamatta muodostunut tilanne. Jos vielä ennen syksyä vastuullani oli työn kunnialla suorittaminen ja poikani Justus hänen luonani käydessään, niin nyt vastuullani on työn ja Justuksen lisäksi osa-aikaisena yksinhuoltajana 7-v ekaluokkalainen tyttö ja 16-v ammattikoulussa opiskeleva poika suurimman osan viikkoa, sekä näillä jumalan hylkäämillä pakkasilla rintamamiestalon lämmitys. Niin ja koira sekä hampsteri.

Vaikka vastuuta on tullut lisää, niin vuorokauteen en kuitenkaan ole saanut enempää tunteja kuin ne 24 ja viikotkin pyörivät vielä 7 päivän sykliä. Ihmisellä on rajalliset voimat ja henkiset resurssit, joten kun arkipäivään lisätään kasvatus ja huolenpito, ruoanlaitto, pyykinpesu, kolmen tulipesän lämmittäminen, koiran lenkittäminen, niin ihan vilpittömästi voin sanoa että oman maailman ulkopuolisten asioiden pohtiminen ja ongelmoiminen on jäänyt vähemmälle. Oma maailmani on siltä osin pienentynyt, mutta toisaalta kokemuspohja elämässäni on laajentunut.

Tämän oman kokemuksen kautta olen päässyt kiinni siihen oivallukseen, että elämäntilanteella voi olla suurikin merkitys siihen, että kiinnostaako ihmistä maailman epäkohdat tai yhteiset asiat. Kukaan ei voi käyttää määräänsä enempää tunteja vuorokaudessa ja jos niistä iso osa kuluu normaaleihin välttämättömiin arkipäiväisiin askareisiin, niin on suuri houkutus oikaista ja tyytyä hankkimaan tieto ympäröivästä maailmasta lööpeistä ja otsikoista. Se passivoittaa ja vääristää maailmankuvaa, mutta se vaan on ikävä realiteetti. Ihan röyhkeästi olen ryhtynyt käyttämään sanaa ”hermoenergia” tarkoittamaan sitä, että kuinka paljon päivässä on älyllistä ja henkistä kapasiteettia käytössä.

On selvää että tämäkin elämänvaihe on minulle tarpeellinen. Ainakaan minun ei tarvitse enää tuntea itseäni mitenkään tarpeettomaksi, vaikka ei tälläinen elämä kovin mielekästä loputtomiin jatkuvana ole. Ja sehän tässä elämässä on varminta, että kaikki inhimillinen loppuu aikanaan. Lapset kasvaa ja elämäntilanteet muuttuu. Bonuksena tästä kaikesta on vielä se, että olen mielestäni päässyt lähelle sellaisten stereotyyppisten kotirouvien mielentilaa, jotka töiden lisäksi hoitavat lapset ja kotihommat kun mies vaan on töissä, että tavallaan ymmärrän sen ahdistuksen. Kun siihen yhdistetään vielä se, että aviomies reissutöistään palaavana on väsynyt ja ei välttämättä ymmärrä arjen pyörittämisen raskautta ja puheenaiheet eivät ole samoja, niin kyllähän siitä ajan kanssa avioeroja ja epäonnistuneita parisuhteita syntyy.

Kokonaisuutta tasapainottaa toki Hanna-Kaisan tilanne. Hän on reissutyöläinen Helsingissä, jossa joutuu olemaan töissä 4 päivää viikossa erossa kodista ja perheestään. Ei se mitenkään kiva tilanne ole ja omat arkiset huolet on helppo laittaa oikeaan perspektiiviin. Yhdessä tätä elämää kuitenkin on päätetty elää, joten taakan jakamalla pystyy kantamaan nelinkertaisen määrän, näin uskon. Haasteet ja niiden hallinta lopulta mittaavat ihmisen kestokyvyn ja itse olen iloinen siitä, että olen pystynyt kasvamaan haasteen mukana ja löytänyt jotain kadotettuja taitoja uudelleen, kuten astianpesukoneen käytön, pyykinpesun ja ruoanlaiton.

Viikon suurimmasta kohusta maassamme on vastannut audimies Esko Kiesi. Itse olen seurannut kohua alusta asti ja päätin että kirjoitan vasta, kun olen nähnyt koko ilmiön kaaren alusta loppuun. Kohun laajuus ja reaktiot rahvaan keskuudessa ovat saaneet minut miettimään asiaa silmät pyöreinä ja suurta hämmennystä tuntien. En mitenkään voi olla sitä mieltä, että kohun mittakaava olisi millään muotoa perusteltavissa. Noitavainoa ja rovioiden rakentelua ei ole estänyt edes se, että miehen haastattelua anna-lehden pienen piirin erityisjulkaisusta ei ole juurikaan kukaan lukenut.

Minä en ole Esko Kiesin kanssa samaa mieltä. Minulle tuli noista kommenteista mieleen nuoruutensa perään haikailevan, hyvin toimeentulevan ja vääjäämättömästi ikääntyneen kokoomusgolffarin surkuhupaisan sovinistiset ajatukset. Vaikka Kiesi oli tarkoittanut vertailunsa ja sanomisensa huumoriksi kuten uskon, niin lähinnä ensimmäinen tunteeni oli olankohautus ja toteamus, että noin voi sanoa vain mies joka ei ole ikääntymisensä kanssa sinut. Surullista asiassa oli se, että mies ei osannut puhua tarpeeksi korrektisti asemaansa nähden. Virhearvioita ja mokia tekevät kaikki ihmiset ja joskus ne maksavat meille työpaikkoja. Huumori on vaikea laji.

Voi olla että jutun tekijä ja rajoitetun piirin julkaisun tarkoitus olikin hiukan hakemalla hakea tietynlaista humoristisen ylilyövää tyylilajia. Olihan Kiesi näet kuvassa audin konepellillä haarat levällään, joten ei voinut välttyä ajatuksesta, että kyseessä oli tarkoitus hakea ”munanjatke” – provokaatiota, joka ei varmasti ole lähtöisin yksinomaan Kiesistä, vaan jutun tekijältä tai toimeksiantajalta. Sillä onhan auto miehisen machokulttuurin perinteinen symboli. En tosin tiedä varmaksi, sillä en ole alkuperäistä juttua lukenut enkä osaa asiayhteydestä sanoa mitään. Vaan eipä asianyhteys ja piilomerkitys tunnu muutakaan rahvasta kiinnostavan. Rovio on jo palamassa.

Mutta mikä mieletön kuohunta masinoitui paskamedian ja internetin välityksellä. Moni tuntemani naisihminen puhisi korvat punaisena pyhää vihaa tuntien, vaatien miestä tilille ja audia ikuiseen boikottiin. Iltasanomissa oli otsikko ”Tälläihen on naiset häpäissyt audimies” ja lehdessä kaksi aukeamaa pelkkää Kiesiä. Andresseja syntyi ja facebookissa linkitettiin arkkisovinisti Kiesin teesejä.

Ei hyvää päivää. Niin median kuin ihmistenkin reaktioissa ei tuntunut taaskaan olevaan mitään mittasuhteita. Tuplastantardit ja kaksinaismoralismi velloo niin mediassa, kuin ihmisten mielissäkin. Kyllähän Kiesi höpsösti naisista sanoi, mutta totta on sekin, että naisten sanomisiin ei tässä maassa juuri huomiota kiinnitetä. Kaiken tasa-arvon ja tasapuolisuuden kulmakiviä on se, että sukupuolia ja ihmisiä koskee samat säännöt. Sovinismista ei koskaan päästä eroon, jos säännöt eivät ole sukupuolesta riippumatta samat. Kukaan ei saa olla tasa-arvoisempi kuin toinen.

Mies on alastomana parhaimmillaan. Eihän kukaan halua sänkyynsä isovatsaista miestä. Kirjailija-luennoitsija Lenita Airisto Ilta-Sanomille

Jos miesten aivot ovat kuin Pohjois-Korea pimennyksen aikaan, ovat naisten aivot kuin suurkaupungin valot. Ylen toimittaja Kirsi Virtanen blogissaan

Mikäli lama-Suomen mediaa on uskominen, miehet, nuo gorillasta seuraavat yksiaivosoluiset viettioliot, ovat hätää kärsimässä. Ylen toimittaja Anne Moilanen

En usko että kukaan ihminen juuri korvaansa lotkauttaa ylläolevien naisten mielipiteisiin, mitä he ovat sanoneet tai kirjoittaneet. Myös iltalehti otti kantaa kaiken sonnan lomassa ihan asiallisestikin.

Mutta kaikkein suurimmasta aivopierusta tämän asian tiimoilta vastasi kunnia-arvoisa naistutkija Sari Roman-Lagerspetz, jonka mielestä Esko Kiesin kommenttien takana on salaliitto.

Salaliitto? Naistutkijan mukaan Audi-miehen kommentit eivät olleet sattumaa

Naistutkimukseen erikoistunut Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksen tutkija Sari Roman-Lagerspetz epäilee, että Audi-johtaja Esko Kiesin naiskommenttien tavoitteena on tuoda vanhat sukupuolikäsitykset jälleen esille. Roman-Lagerspetz esittää näkemyksensä Ylen uutisten haastattelussa.

Hänen mukaansa vanhakantaisten käsitysten kannattajat ujuttavat vanhoja käsityksiä muun muassa verhoamalla ne tasa-arvokäsitteiden sisälle. Tutkija perustaa argumenttinsa eri tiedelehdissä julkaistuille tutkimuksille.

Voi naispoloa. En mitenkään voi ymmärtää enkä käsittää, että tuollaista järjenvastaista nollatutkimustako naistutkimus on?

Tämä bloggaaminen tälläisellä valmiilla blogisivustolla on sikäli hilpeää, että pystyy tarkistelemaan millä hakusanoilla blogiin on päädytty. Ketään kävijää ei tietenkään pysty yksilöimään mitenkään, joten en ole perillä kuka tätä blogia käy katsomassa. Paitsi velipoika-Wate on luvannut käydä lukemassa aina.

Mainosmiehet ovat tienneet jo pitkään että seksi myy. Sitä käytetään markkinoinnissa häikäilemättä hyväkseen ja mikä on käyttäessä, sillä seksiin liittyvät päätökset harvoin tehdään järkiperäisen harkinnan perusteella. Vaikka tässä minun kirjoittelussa ei ole mitään tekemistä markkinoinnin kanssa, niin maanantaina tein pienen röyhkeän kokeilun ja diibadaabailin hiukan seksistä. Kuinka ollakaan, maanantai oli myös suosituin päivä tässä blogissa.

Pitäiskö tästä havainnosta olla jotain mieltä? Ei varmaankaan mitään, kun en omaa kovin suuria näkemyksiä seksistä tai seksuaalisuudesta, joten kirjoittelulta putoasi pohja pois jos alkaisin vain laskettelemaan omiani. Ja on siinä vielä sekin, kun seksiblogistin ura ei edes kiinnosta ;). Tälläisillä hakusanoilla muuten tähän blogiin päästiin:

”pornoa”
”seksiä”
”apua seksiin”

Toivottavasti vierailijat eivät olleet liian pettyneitä, kun pornoa ja seksiä, tai edes apua seksiin ei täältä juuri löytynyt. Mutta niin tai näin, on kiva saada lukijoita.

Huomenna jos luoja suo (olen agnostikko, joten mitään kristillistä viitettä tässä ei ole), laitan tänne ikivanhoja kirjoituksiani joita löysin arkistojen kätköistä. Vanhoilla tarkoitan tekstejä tämänastisen elämäni puolivälistä, eli pitkän pitkän aikaa sitten 😀

Jos kerron harrastavani lautapelejä tai pelejä ylipäänsä, niin minua usein katsotaan hymyillen ja naureskellen. Minulle tulee olo siitä että nyt teen jotain sellaista mitä 32 vuotiaan miehen ei kuulu enää tehdä. Tunnen itseni tv-sarjan Pasilan kolmekymppiseksi komisarioksi Kyösti Pöystiksi. Hiukan valveutuneempi kuuntelija sotkee harrastukseni shakkiin, jota en suinkaan pelaa.

Mikä siis pistää aikuisen miehen pelaamaan pelejä? Sillä eivätkö pelit ole aika tylsiä, lapsellisia tai yliälyllisten hommaa kuten shakki?

Kyllä se on älylliset haasteet ja parhaimmillaan räiskyväkin vuorovaikutus rajatussa asiayhteydessä. Hyvässä pelissä on jännitystä, odotusta, pettymystä ja onnistumista. Hyvä pelaaja tarvitsee tilannetajua, ennakointikykyä, psykologista silmää, vuorovaikutustaitoja ja hahmottamiskykyä sekä riskienhallintaa. Kaikki ovat muuten sellaisia ominaisuuksia mitä ”oikeassa” elämässä ei ainakaan taakaksi voi laskea. Väitän että pelaaminen hyvässä seurassa stimuloi ja kehittää noita ominaisuuksia.

Pelaaminen voi olla ihan oikea harrastus. Mikko Saari sen hyvin tiivistää.

Kategoriat