You are currently browsing the tag archive for the ‘mielipidekirjoitus’ tag.

Eläkejärjestelmässä piilevä ikäluokkien välinen konflikti on saanut pienen sisäisen nostradamukseni heräämään ja ennustamaan synkkiä aikoja. Olen kirjoittanut aiheesta useasti ennenkin ja aion vastakin kirjoittaa, kunhan ongelman todellinen luonne alkaa ihmisille paljastumaan. Ihan ensimmäiseksi ei tulisi mieleen että tämä iltasanomien uutinen sisältää aika rajuja totuuksia sellaiselle, joka niitä haluaa nähdä. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Pasi Holm sanoo että maa tarvitsee vuosittain 10 000 maahanmuuttajaa. Koko jutun idea hukkuu helposti mamukeskustelun ympärillä käyvään kohinaan, eikä tuon pienen lausunnon todellinen olemus paljastunut minullekaan kuin vasta toisella lukemisella ja pienellä miettimisellä.

Suomi tarvitsee huomattavan määrän lisää maahanmuuttajia joka vuosi, mikäli nykyiset eläke-edut halutaan säilyttää, kirjoittaa Aamulehti.

Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan Pasi Holmin mukaan ulkomaalaisia tarvitaan vuosittain noin 10 000.

Tämän lisäksi töihin on saatava kaikki kynnelle kykenevät nyt työelämän ulkopuolella olevat. Työvaade koskee niin työttömiä kuin työhön jollakin lailla kykyneviä vammaisiakin.

Laskelman taustalla on se, että samalla, kun suomalaiset ikäluokat pienenevät, pidentyy ihmisten elinikä. Yhä pienemmän joukon pitäisi elättää yhä isompi vapaalla olevien joukko.

Suomessa käytiin maaliskuussa värikäs eläkekiista, kun Matti Vanhasen hallitus aikoi ajaa läpi esityksen, jossa yleinen eläkeikä olisi nostettu 65 vuoteen.

Kiista päätyi siihen, että työeläkkeiden tulevia maksuperusteita pohtimaan asetettiin uusi työryhmä.

Olen kirjoittanut eläkejärjestelmämme käsittelemättömistä ongelmista ennenkin, mutta tiivistetysti asia meni niin että vallassa olleet ikäluokat edellisen 30 vuoden aikana eivät ole lainkaan mitoittaneet työeläkemaksuja vastaamaan omien ikäluokkiensa kasvaneeseen eliniänodotukseen ja määrään, vaan ongelmaa ei ole haluttu nähdä tai sen hoitaminen on reilusti jätetty tuleville sukupolville. Tottakai ongelma on sinänsä nähty, mutta valitettavasti demokraattisissa järjestelmissä äänestäjät eivät palkitse tämän päivän taloudellisia kiristyksiä, jos niiden hyöty korjataan tulevilla vaalikausilla. Eli järjestelmä jo luontevasti palkitsee lyhytnäköistä politiikkaa joka tähtää välittömään vallassa pysymiseen, sillä ihmiset eivät myöskään jaksa katsella samoja mattivanhasia ja paavolipposia liian pitkään vaikka nämä tekisivät pelkästään hyviä päätöksiä tulevaisuuden varalta.

Me tavalliset ihmiset olemme aika kuutamolla siitä kuinka eläkejärjestelmä toimii, sillä asian paljastava kirja on 10cm paksu ja täynnä käsittämättömän luotaan työntävää tekstiä, mutta perusperiaatteena valtaosa tämän päivän maksetuista eläkkeistä kerätään työeläkemaksuina yrityksiltä ja työssäkäyviltä. Osa maksuista rahastoidaan ja rahastojen tuotoista otetaan myös rahaa eläkkeisiin. Eli kyseessä on tulonsiirto työssäkäyviltä eläkeläisille. Eläkeikä taas juontaa juurensa ajalta jolloin se vastasi keskimääräistä elinikää ja sittemmin eläkeikä ei ole muuttunut, mutta elinikä on kasvanut 20 vuodella. Jos asian kaunistelematta sanoo, niin yksikään tämän päivän 80 vuotias ei ole maksanut eläkejärjestelmään lähellekään niin paljon, kuin on sieltä jo saanut. Ongelma tulee vain korostumaan, sillä yksikään suuren ikäluokan edustaja ei myöskään ole ehtinyt maksamaan järjestelmään lähellekään sitä summaa (edes rahastojen tuotot huomioonottaen), mitä tulee saamaan järjestelmältä jos elää kahdeksankymppiseksi tai yli. Siis nämä epäkohdat on kyllä tiedostettu, mutta asia on herkkä ja siihen liittyy joko eläkeiän nostoa, työeläkemaksun kasvattamista tai eläke-etujen huonontamista tai mitä todennäköisemmin kaikkea kolmea. Mikään poliittinen puolue ei tee noita ratkaisuja ennenkuin on absoluuttisen pakko.

Olen havainnut asian tiimoilta erilaista herättelyä, mutta kuten Matti Vanhasen ulostulo osoitti, niin tämä on äärimmäisen tulenarka asia. Pellervon Pasi Holm sanoi tuossa ylläolevassa lainauksessa käsittääkseni suoraan että:

– Suurten ikäluokkien päästyä eläkkeelle, alkaa kehitys jossa edes kaikki suomalaiset eivät töissä käydessään pysty maksamaan nykyisillä eläkemaksuilla kasvavien eläkeläisten eläkkeitä, kun elinikäkin jatkaa nousuaan.
– Tarvitaan nykyisiä eläke-etuja varten siis jokainen työhön kykenevä suomalainen vammaiset mukaanlukien töihin ja lisäksi 10 000 työssäkäyvää maahanmuuttajaa vuodessa lisää.

Tähän asti olen aistinut että tässä maassa on eletty eräänlaisessa illuusiossa siitä, että suurten ikäluokkien siirryttyä eläkkeelle kaikille riittää töitä ja vieläpä niin paljon, että maahanmuuttajia tarvitaa massoittain tekemään töitä suomalaisen yhteiskunnan eteen. Tuo Holmin laskelma oli käsittämättömän dramaattinen numereenisuudessaan, sillä siinä ei otettu mitään kantaa siihen onko suomalaisessa yhteiskunnassa edes teoriassa mahdollista päästä täystyöllisyyteen? Jos edes kaikki työtä haluavat saisivat töitä, niin kyseessä olisi suuri voitto tässä yhteiskunnassa.

En kiistä sitä etteikö suomelle tekisi hyvää täystyöllisyys ja sen lisäksi 10 000 työtätekevää maahanmuuttajaa vuosittain. Valitettavasti ajatus epärealistisuudessaan on lähes eeppisissä mittasuhteissa. Paitsi ettei meillä ole työpaikkoja, niin 10 000 vuosittaisen maahanmuuttajan kouluttaminen suomenkieleen ja ammattitaitoon (jos ei heittäydytä niin lennokkaiksi että kuvitellaan että tähän maahan muuttaa vain sellaisia koulutettuja maahanmuuttajia joista on pula) vaatii melkoisen armeijan opettajia, niin suomenkielessä kuin ammattiaineissakin.

Holmin laskelma oli lyhykäisyydessään yksi pieni herättely. Ei sen ole tarkoituskaan olla realistinen. Minun ei tarvitse edes alkaa nostradamukseksi sanoakseni, että Suomi ei tule saavuttamaan täystyöllisyyttä milloinkaan, eikä tänne tulla millään keinoilla saamaan 10 000 työeläkemaksuja maksavaa maahanmuuttajaa vuosittain. Koska näin ei tule tapahtumaan, ensivaiheessa eläkeratkaisuun haetaan ratkaisua työssäkäyvien työeläkemaksuja nostamalla ja jonkinlaisella pienellä eläkeiän nostolla. Se ei tietenkään ole nuorempia ikäluokkia tai työssäkäyviä kohtaan reilua, mutta kuten eilen kirjoitin, reiluus ja oikeudenmukaisuus on määrittelykysymyksiä eivätkä universaaleja luonnonlakeja.

Tulevaisuudessa myös eläkeläiset kasvavassa määrin päättävät yhteiskunnan menosta, sillä he ovat tottuneet äänestämään ja heitä tulee olemaan paljon. Tuskin äänestävät sellaisia ehdokkaita jotka leikkaavat heidän etujaan… Mutta minä en halua syyllistää eläkeläisiä itseään, sillä kaikki me olemme ihmisiä, niin nuoret ja vanhatkin, mutta valitettavasti ihmisinä olemme aika tarkkoja omista eduistamme. Iästä riippumatta. On täysin mahdollista että joskus tulevaisuudessa me nuoremmat ikäluokat vain ihan kylmästi käymme eläkeläisten kukkarolla ja yksipuolisesti alennamme heidän eläkkeitään. Kaikki ihmisen toiminta päätyy lopulta tasapainoon, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Mainokset

Joutsenon ja Lappeenrannan kuntaliitos on tapahtunut ja uudet vaalit on käyty. Aikaa on tiimalasissa virrannut jo sen verran, että tohdin kirjoittaa joistain tuntemuksistani tuon prosessin suhteen.

Meillä Joutsenossa kuntaliitosäänestys suoritettiin 17.12.2007 ja neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä aikaisemmin joutsenolaisten murskaava enemmistö oli tuominnut liitoksen ja vastustajia oli yli 72%. Itselleni tuo päivä ja sitä edeltävä aika oli piinaavaa, sillä maailmankuvani koki kolhuja siinä, mitä tuli kansanäänestysten viisauteen. Siihen asti olin uskonut suoraan demokratiaan ja kansalaisten mielipiteen tärkeyteen päätöksiä tehtäessä.

Jo edeltävänä syksynä ennen kansanäänesystä oivalsin, että oma poliittinen tulevaisuuteni on myös kyseessä. Olisin voinut julkisesti ja kovaan ääneen alkaa vastustamaan liitosaikeita, puhua ääneen joitain mielenkiintoisia epäkohtia kaupunginjohtajan toiminnassa, sekä lausua valittuja sanoja demareiden ja kokoomuslaisten toiminnassa asian suhteen. Kansanäänestyksen tuloksen selvittyä olisin voinut suureen ääneen ja sydäntäraastavasti huutaa ja parkua demokratian hautajaisista. Mutta olin ihan hiljaa. Ennen äänestystä ja äänestyksen jälkeen.

Vaikka olen mustaan huumoriin taipuvainen ihminen, ehkä liian sarkastinen ja joskus jopa ilkeäkin – erityisesti kun kohtaan halveksimaani ylimielisyyttä ihmisissä, niin kuitenkin lopulta haluan tehdä oikein ja niinkuin sydän minulle sanoo ja siten, että voin seistä omasta mielestäni oikean päätöksen takana. En siis voinut toimia vastoin sydämeni ja järkeni neuvoja, enkä voinut alkaa pelaamaan poliittista peliä pohjustaakseni tietäni Lappeenrannan valtuustoon aikanaan (demareiden ja kokkareiden kannatettua liitosta julkisesti ennen kansanäänestystä, lopputulos eli liitos oli selviö jo etukäteen). En, minun piti uida oman puolueeni sisällä vastavirtaan ja kohdata ”demokratiaa halveksivana” valtuutettuna kuntalaiset, koska mielestäni sydämessäni tein oikean päätöksen. Omalla äänelläni ei ollut varsinaisessa äänestyksessä kuin kosmeettinen merkitys…

Joutsenon valtuusto hyväksyy liitoksen isolla enemmistöllä

Ja niinhän siinä kävi seuraavana päivänä…

Joutsenon kaupunginvaltuusto hyväksyi kuntaliitossopimuksen

Asettauduin valtuutettuna siis tietoisesti minua äänestäneitä ihmisiä viisaammaksi, enkä kuunnellut heidän mielipidettään asiasta. Toki jälkeenpäin olisi helppo hymyillä, sillä sittemmin maa on syöksymässä hurjaan lamaan ja Joutsenossa Rauhan kylpylähanke (johon on tungettu miljoonia euroja) on laman seurauksena vaakalaudalla ja Konnunsuon vankila lopetetaan vieden 170 työopaikkaa verotuloineen. Kuitenkin valtakunnan paras kuntaliitossopimus takaa meille syvästä lamasta huolimatta 20 miljoonan euron investointeja. Olisimme ilman kuntaliitosta ja sopimusta syvällä suossa. En kuitenkaan hymyile, mutta edelleenkään en usko neuvoa-antavan kansanäänestyksen viisauteen asioissa joilla on todellista merkitystä.

Lopuksi vielä omasta mielestäni hyvä kirjoitus, jonka kirjoitin maakuntalehteen jonkin aikaa äänestyksen jälkeen:

Kaupunkiliitospäätöksen pöly on hiukan laskeutunut ja tunteet tasoittuneet. Monen mielestä joutsenolaiset demokratian hautajaiset olivat alistuneet, haikeat ja arvottomat. Kaikesta huolimatta seuraavana aamunakin herättiin, ja nyt alkaa olla jo pieniä merkkejä tulevasta keväästä.

Suomalainen demokratia kuitenkin voi hyvin. Meidän versiossamme kunnallisdemokratiasta yhteisön jäsenistä valitaan joukko valtuutettuja, jotka omalla ajallaan kokoontuvat käyttämään valtakirjaa oman parhaan kykynsä ja omantuntonsa mukaan. Valtuutetut eivät ole virheettömiä yhteisön valioyksilöitä, vaan eläviä ihmisiä iloineen ja suruineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Heitä yhdistää kuitenkin halu tehdä oikeita asioita – ei pelkästään heidät valinneiden ihmisten puolesta, vaan kaikkien yhteisön jäsenten hyväksi.

Jos kymmeneltä ihmiseltä kysytään, saadaan kymmenen eri kantaa ja painotusta mihin tahansa asiaan, ja erityisesti kuntaliitospäätöksessä valtuutetuille ojennettiin lapio omaa poliittista hautaa kaivamista varten. Kyllä jokaisen valtuutetun oma etu olisi ollut itsenäinen Joutseno, siis jos halutaan ajatella että valta ja valtuustopaikka sekä kokouspalkkiot olisi meille se tärkein asia. Mutta uskallan olla varma, että kenenkään mielessä ei ollut valtuustopaikka tai kokouspalkkiot, vaan päätös puoleen tai vastaan syntyi parhaan kyvyn ja omantunnon pohjalta, siihen luottamukseen nojaten mikä meille oli 4 vuodeksi suotu. Käytetty retoriikka on asia erikseen, sillä oikeita mielipiteitä ei ole kuin diktatuureissa. Uskallan sanoa että 35 valtuutettua teki oikean ratkaisun.

Toivon että mahdollisimman moni joutsenolainen osaa arvostaa ääntään käyttäen suomalaista demokratiaa, joka perustuu luottamukselle siihen että valtuutettu punnitsee vaikeatkin asiat, ja tekee sydämestään oikeita ratkaisuja. Demokratia ei kuitenkaan ole automaatio, vaan se on verellä ja kyynelillä rakennettu erityisoikeus.

Pidän kirjoittamisesta. On mukavaa valita jokin aihe ja kuormittaa sillä aivoja sekä muodostaa siitä mielipide. Itse olen huomannut että kirjoittaminen on oiva tapa jäsentää omaa ajatteluaan ja ajatukset jäävät siten elämään, eivätkä häviä kuten muistilla on tapana.

Mietin pitkään josko kirjoittaisin salanimellä. Se olisi vapaampaa ja mielipiteitään voisi tykittää ilman kasvoja ja vastuuta. Aikani mietittyäni hylkäsin anonymiteetin, sillä en ole koskaan pelännyt allekirjoittaa ajatuksiani omalla nimelläni, vaikka ihan jokainen ajatus ei aikaa olekaan kestänyt, sillä vuosien päästä niitä katseltuani olen saanut jotain hävetä kerran jos toisenkin.

Mutta ihmisen on terveellistä hävetä joskus. Häpeäminen on kuitenkin merkki siitä, että asettaa oman tekemisensä ja mielipiteensä kriittiseen valoon ja on valmis kenties kasvamaan ihmisenä. Häpeä on yksi keino päästä pois itsepetoksen katkeransuloisesta sylistä.

”Ei ole mies eikä mikään jos ei seiso mielipiteidensä takana”… näin olen joskus kuullut. Ihmisen elontie on pitkä ja hihaan tarttuu kokemuksia ja uusia näkemyksiä. Ei ihminen ole staattinen olio aikuistuttuaan jonka ajatukset ovat valmiit. Elämä on matka jonka aikana uusille asioille, puolille ja merkityksille pitää olla avoin ja tarvittaessa on kyettävä katsomaan asioita uudella tavalla. Kyllä minä allekirjoitan kaiken mitä ikinä olen sanonut, mutta en välttämättä ole enää kaikesta samaa mieltä.

ps.
Ja näköjään mielipidekirjoitukseni julkaistiin Etelä-saimaassa.

Kategoriat

Mainokset