You are currently browsing the tag archive for the ‘kuolema’ tag.

Kesä on ovella ja ihmiset mylläävät puutarhoissa, leikkaavat ruohoa ja inspiroituvat luonnon aloittaessa kauneimman vaiheensa vuodesta. Kevät on nuoruuden aikaa ja se saa meidät vähintään tiedostamatta olemaan enemmän hyväntuulisia. Jopa täällä Imatralla ihmiset ovat ilmeikkäämpiä ja vähemmän kärsiviä, kun aurinko paistaa ja luonto pursuaa elämää.

Omassa sielussani olen herännyt taas kummastelemaan elämää ja maailmaa. Olen aina tuntenut elämässäni päämäärättömyyttä. Minulla kolmenkympin kriisi jäi  olemattomaksi tussahduksesi, joten on aivan luonnollista ja oikein jos pysähdyn vakavamminkin miettimään elettyä elämää, tiedostaen sen joskus loppuvan ja ryhtyen ongelmoimaan mitä vielä voisin saada aikaan ja missä olosuhteissa. Ei siihen neljäänkymppiin enää pitkä matka ole ja onhan ihmisen jotenkin hikoiltava ulos se tuska, mikä räpsähtää naamalle elämän rajallisuuden ymmärtämisen myötä 😉

Voisin ostaa velaksi moottoripyörän ja ratsastaa taivaanrantaan etsimään itseäni! Lentolupakirja jotta voisin tuntea taivaan vapauden? Laskuvarjohyppyä, jotta voisin  turvallisesti kokea äiti maan suuren kaipuun saada poika takaisin syliinsä? Ulkomaille katsomaan pyramideja, jotta voisin hiljentyä ihmettelemään ihmisen vuosituhansia vanhaa tarvetta jättää jälkeänsä maailmaan? Ehkä tekisinkin jos olisi rikas… mutta eivätkö monet ökyrikkaat sorru huumeisiin ja etsi elämän merkitystä sieltä… ei kiitos siis. Mutta eikö minun jotenkin pitäisi todistaa itselleni, että olen vielä nuori ja pystyn mihin vaan ja että jokaisen ihmisen perusoikeus on olla onnellinen jokainen hetki ja elää itseään varten mielitekojaan seuraten? Plääh.

Onnellisuus on asennekysymys vai onko? Osaksi varmasti on, vaikka mielestäni se ei ole pelkästään asennekysymys. Ihmisen tunnemaailma on vaikeasti hallittava,  järkipuolesta irrallaan oleva osa minuuttamme. Minä en voi päättää kuinka tunnen, mutta asenne ratkaisee näkökulman josta asiaa katsoo ja sitä kautta on mahdollista vaikuttaa tunnemaailmaansa. Klassisella vesilasiesimerkillä terästäen: puoliksi tyhjä vai täynnä?

Tällä hetkellä minulla on elämään yleensä aika kummasteleva asenne. Ei suinkaan sen takia että olisin ylimielinen ja katsoisin pystyväni tarkastelemaan asioita suuremmasta näkökulmasta tai korkeammalta kuin kukaan muukaan, vaan lähinnä itselleni ja omille valinnoilleni hymähtelen. Olen elämässäni huomannut mahdottomaksi minkään järkevän tasapainon saamisen elämääni. Vihaan muuttamista, mutta olen muuttanut viiden vuoden aikana viisi kertaa, viimeisimmän kerran täydellisestä vapaudesta yhtä täydelliseen  olosuhteiden kahlitsemaan vapaudettomuuteen. Sama trendi on  läsnä kaikessa tekemisessäni: vihaan ruuhka-aikoina kaupassa käyntiä ja naureskelen ihmisten tarvetta käydä kaikkien siellä samaan aikaa… sitten huomaan kiroilevani itse sielä ruuhkassa nauttien jonottamisen ylimaallisesta ihanuudesta.

Muurahainen kantoi aikamoista ruohonkortta pihamaalla kun eilen istahdin sitä katselemaan. Mietin että kuinkahan paljon se stressaa kreikan tukipaketista, alkavista jalkapallon mm-kisoista tai meksikonlahden öljykatastrofista. Mietin että miksiköhän se ei heitä sitä ruohonkortta kyydistä ja lähde etsimään itseään, vaikkapa pihan toiselta laidalta? Riko oman elämänsä rajoja, löydä henkistä itseään ja puhdistaudu entisen elämän taakasta. Ainoastaan siksikö se ei sitä tee, että sillä on vähemmän hermoratoja kuin minulla? Ehkä se miettii näitä kysymyksiä kantaessaan mittakaavaansa nähden 10 kilometrin matkaa henkilöauton painoa kuitenkin tietäen, että ilman työtä ei muurahaisen syömänkään pidä. Ehkä se suunnittelee vallankumousta, tai sitten väsyneenä illan tullen käy hyvissä ajoin nukkumaan, että jaksaa seuraavan työpäivän.

No periaatteessahan elämä on hirmuisen yksinkertaista. Nautitaan jokaisesta päivästä, väreistä, äänistä ja ihmisistä ympärillä. Huonomminkin voisi olla ja asioiden arvon huomaa vasta ne menetettyään. On ihan helppoa olla onnellinen…?

Näin muuten tässä taannoin dokumentin, jossa oli todella köyhä afrikkalainen perhe. Juttelivat siinä olosuhteistaan kärpäsiä naamassa ja peltohiiriä grillaten. Mutta niin kummallista kuin se länsieurooppalaisen kermapeppuyhteiskunnan edustajan silmin näyttikään, he tuntuivat olevan onnellisia. Voisiko tosiaan olla niin, että he olisivat onnellisia?

-Mikko

Sikainfluenssa on palannut uutisiin vappua edeltäneen alun joukkohysterian jälkeen, joka maailmalla poiki keväällä jopa täysin syyttömien sikojen joukkolahtauksia Egyptissä sekä muuallakin. Possujen surulisena yksittäistapauksena oli tietysti Kabulin eläintarhan ainoa sika Afganistanissa, joka joutui syyttömänä yksin karanteeniin telkien taakse. Tarina kertoo että possua on kuulemma lepytelty kauniilla vaaleanpunaisella tyttöystävällä ja se on vapautettu karanteenista. Vaikka syyttömät possut joutuivatkin tappolistalle ja turhaan telkien taakse, niin nyt ihmiset oikeasti sairastuvat tautiin muuallakin kuin uudella mantereella.

Olenko aivan mustasydäminen, kun ihmettelen että kaikkeen rummutukseen ja paukutukseen nähden tauti vaatinut käsittämättömän vähän uhreja, jokaisen kuoleman ollessa liikaa tottakai? Eikö tämän pitänyt kuitenkin olla tauti joka laittaa euroopan uuteen uskoon, vai vieläkö meidän pitää odottaa todellista iskua? Suomessa on kirjattu kaksi kuolemantapausta, joiden edesauttajana sikainfluenssavirus on ollut. Toinen näistä erittäin surullisista tapauksista oli 8 vuotias perusterve tyttö.

En halua kuitenkaan väheksyä tätä tautia. Olen vain kovin ristiriitaisissa tunnelmissa edelleen, sillä media on luonut tästä taudista niin ihmeellisen kuvan kaikkine ristiriitaisuuksineen, että olen alkanut miettimään että ketä tämmöinen palvelee tai kuka siitä hyötyy? …joskin minun on helppo vastata omaan retoriseen kysymykseeni: media myy uhkakuvilla ja pelolla sekä toimii tiedotuksen sijaan tai ohella myös näiden uhkien rakentajana ja edesauttajana. Ihmiset jonottavat rokotetta ja käyvät jopa väkivaltaisiksi, ihmiset tukkivat puhelimet terveyskeskuksissa ja toiminnallaan aiheuttavat turhaa painetta terveydenhuoltojärjestelmään vaikeuttaen hiljaisten ja heikkojen, sekä todella sairaiden äänen saamista kuuluviin. Toki ymmärrän että ihminen on pienen sivistyneen kuoren alla primitiivinen ja pelko on valtaisa moottori toiminnalle. Kyllähän Estoniakin näytti, että todellisessa pelossa ja ahdingossa oma napa on monelle tärkein ja heikot ja hiljaiset poljetaan jalkoihin.

Tietenkin on hyvä että ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestään. Suhtautuisivatpa ihmiset samalla pelolla ja vakavuudella oikeasti tappaviin asioihin, kuten vaikkapa viinaan tai tupakkaan tai epäterveellisiin elintapoihin. Sikainfluenssa sentään tappaa aika nopeasti jos on tappaakseen, mutta elintasosairaudet tappavat hitaasti ja tuskallisesti sekä sata ja tuhatkertaisen määrän ihmisiä vuosittain jo pelkästään Suomessa. Tietenkin on turhaa vertailla asioita tällä tavoin, mutta suosikkiaiheeni aina on yrittää asettaa asioita mittasuhteisiin ja yrittää katsella niitä etäänpää.

Media saa minut hetkittäin huolestuneeksi ja oikeastaan se on ärsyttävää. Miksi minun pitäisi kantaa tälläisestä taudista huolta, jonka torjuminen tai välttäminen on äärimmäisen vähän omissa käsissäni? Pitääkö minun ennakolta alkaa pelkäämään ja miettimään, että mahdollisesti kuolisin tämmöiseen tautiin. Minulla on oma 6-vuotias poika joka saa rokotteen viikon päästä jos saa, lisäksi perheeseeni kuuluu 7-vuotias tyttö joka niinikään odottaa rokotustaan. Kaiken kruunaa perheeseen kuuluva 16-vuotias poika, joka kapinoi rokotteen ottoa vastaan kun netti on kertonut ihmisten kuolleen pelkkään rokotukseen.

Me kaikki otamme rokotuksen sillä aikataululla kun saamme ja sairastamme taudin sitä ennen jos sairastamme, emmekä muuta voi. Elämä on liian lyhyt ja arvokas jotta meidän olisi syytä rasittaa itseämme tai lapsiamme huolella siitä, että iso pelottava tauti voi pian tappaa kenet vaan. En kuitenkaan naureskele enkä ilkamoi, sillä jokainen kuolemantapaus on liikaa, vaikka tilastoissa ne näkyvät vain numeroina joita voi vertailla toisiin numeroihin. Toisaalta minua kovasti myös kiinnostaa tämän pandemian seuraukset noin oppimisen kannalta, sillä tämä ei ole näistä ensimmäinen eikä tämä ole viimeinen.

Omasta puolestani toivon kaikille terveyttä. Jos itse saisin valita, sairastaisin mielelläni tämän taudin lievänä kuin olisin sairastamatta ollenkaan.

Luontoihmisille tuntuu olevan tärkeää ihmisen vuorovaikutus luonnon kanssa, sekä ympäristön ja eläimistön huomioon ottaminen ja ihmisen arvottaminen yhdeksi tasavertaiseksi olennoksi eläinten rinnalle. Usein kuulee sellaisia vaikeasti konkretisoitavia ja määriteltäviä ilmaisuja kuten ”kunnioitus”, ”vuorovaikutus”. En valitettavasti ole ikinä päässyt antautumaan kiihkottomaan keskusteluun luontoihmisen kanssa sen vertaa, että kokonaan ymmärtäisin että kuinka paljon ja millä keinoin luontoihminen haluaisi nykyihmistä viedä luontoa lähemmäksi, jos vallassa olisi. Valitettavasti en ole saanut kuulla mitään kuvausta konkreettisesta ideaalitilasta, milloin asiat olisi hyvin.

Tälläisiin pohdintoihin pääsin tämän uutisen nähtyäni.

Kärpäset iskevät syöksypommittajan lailla muurahaisten kimppuun ja munivat munansa niiden sisälle. Kun toukka kuoriutuu, se alkaa syödä muurahaisen aivoja.

Lopulta muurahaisella ei ole lainkaan aivoja jäljellä. Se alkaa harhailla ympäriinsä vailla päämäärää

Tajusin että luonto on toki pinnaltaan kaunis ja mystinen, jopa nykyihmiselle inspiroiva ja rauhoittava. Harvoin kuitenkin pohdimme että se on pinnan alta julma ja erittäin raadollinen paikka. Ainoastaan ihmisen paikka ravintoketjun huipulla ja sivistyksen mukanaan tuomat työkalut mahdollistavat meille luonnosta nauttimisen, tai sen glorifioimisen. Kun luontodokumentteja katsoo, niin saaliseläimen jokapäiväisessä pelossa, tuskassa ja kivuliaassa kuolemassa ei kertakaikkiaan ole mitään kaunista ja kannatettavaa. Kuolema voi saaliseläimelle olla pitkäkin, mutta tuskallinen ja täynnä pelkoa se on. Näiden pohdintojen taustalta olisi hyvä kuulla ihan konkreettisesti jotain siitä perätystä kunnioituksesta ja vuorovaikutuksesta.

Luonto on kaunis katsella, mutta sisältä se on kova, kylmä ja erittäin epäoikeudenmukainen paikka. Paikka missä kylmyys, pelko, sairaudet, kipu ja nälkä ovat jokapäiväisiä asioita. Jos hiukan vaikka inhimillistäisi jänistä, niin mielestäni olisi aika ylpeää ja ylimielistä, jos luontoihminen menisi kertomaan luonnonpuistossa hyppivälle pupulle kuinka onnekas tämä on… pupuhan kaikessa luonnonmukaisuudessaan ja onnen optimitilassaan on justiinsa voinut nähdä, kuinka kettu on hyvällä ruokahalulla syönyt pupun lapset, ilman että äitipupu on mitään voinut lastensa pelkoa ja tuskaa hälventääkseen voinut tehdä. Mutta kaikki tämä kuuluu kauniin luonnon arkipäivään, se on normaalia ja sitä me ihmiset haluamme ylläpitää perätessämme luonnontilaisia alueita.

Oikeastaan olen tässä röyhkeästi väittämässä, että luonnonmukaisuuden ja vuorovaikutuksen vaateissa on paljon sivistyksen tuoman turvallisuuden ja hyvinvoinnin mahdollistamaa illuusiota. Luonnossa elävien eläinten arkipäivässä ei ole montaakaan ilonaihetta, vaan se on stressaavaa ja täynnä tuskaa. En hirveästi voi olla kunnioittamassa sellaista toimintaa, ainakaan enempää kuin on pakko.

Oikeastaan jokainen luonnonmukainen puisto ja metsä on vääryyden, kivun, pelon ja stressin tyyssija… 😉 Mikä luonnonmukaisuudessa on hyvää, kaunista ja kannatettavaa?

PS.
Kirjoittaja tykkää leikkiä sanoilla ja ajatuksilla. Yksi ajoittaisista paheista on kyseenalaistaa asioita, sekä käännellä niitä nurinkurin samalla kysymyksiä esittäen. Älä lue niin vakavasti.

-mikko

Sikainfluenssa tuntui hiukan rauhoittuneen vapun aikana, vaikka tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata eri puolilla maata hoipertelevia flunssaisia sikoja erityisesti aamuyöllä. Tarina kertoo että tautiin sairastuneet kokoontuivat taksitolpille ja nakkikioskeille. Taudin kuvaan kuului hoiperteleva askellus, sikamainen käytös, epäselvä puhe ja pahoinvointi. Tappelunhalua, holtitonta virtsaamista ja oksentelua esiintyi laajasti. Pahimmilla epäiltyyn sikainfluenssaan sairastuneilla oli kuulemma seuraavana päivänä kovaa päänsärkyä, valonarkuutta ja oksentelu jatkui. Jäämme jännittyneenä odottelemaan virkamiesten ohjeistusta tartuntavaaran minimoimiseksi. Huhut tosin kertovat että virus leviäisi alkoholin välityksellä.

Vakavasti ottaen vappu hiukan hillitsi skandaalinhakuista uutisointia ja siksi näyttää siltä, ettei tauti enää ihan niin vaarallinen olisikaan. Selvästi on huomattavissa kuinka sikainfluenssa on häviämässä pääotsikoista. Aika aikaa kutakin, uutinen on käymässä jo vanhaksi. Tekisi mieleni alkaa omahyväiseksi ja naureskella kovempaan ääneen tätä median luomaa massiivista paniikki-ilmiötä maailmalla ja meidän ihmisten lähes järjetöntä käyttäytymistä. Ihmiset ostivat hengityssuojaimet loppuun ja noita valmistavat tehtaan edustajineen hieroivat käsiään yhteen miljoonatulojen takia. Tamifluta hamstrattiin apteekeista ja pieni ihminen oli valmis taistelemaan tautia vastaan. Lääketehdas ja kuonokoppavalmistaja kiittävät… Tosin suomalaisten kunniaksi pitää sanoa se, että panikointi ja suhteellisuudentajun menetys oli järjettömissä mittasuhteissa ihan muissa maissa kuin suomessa. Egyptiläiset teurastivat 250 000 possua ja possukasvattajat tappelivat kivin poliiseja vastaan… saksalaiset yrittivät vaihtaa suomalaisten lentoliput 5 tähden hotellilomiin Meksikossa jne.

Ihmiset ovat tottuneet luottamaan mediaan ja siksi meiltä puuttuu laajalti mediakriittisyys. Iltapulut myivät lehteä kuin häkää skandaaliotsikoin tyyliin ”tappajavirusepäily Kotkassa”, joka oli erittäin kaukana asiallisesta otsikoinnista. Lisäksi ”epäily erittäin pieni” – uutinen jäi iltapulussa sinne ihan viimeiselle riville, kun ei ajatuksena myy. Se mitä oikeastaan haluan sanoa ja olen halunnut koko ajan sanoa, niin minua korpeaa median ja uutisoinnin ote meistä ihmisistä ja ilmiönä se, kuinka lammasmaisesti ja kanamaisesti me ihmiset alamme panikoimaan ja ylireagoimaan. Mukamas järkevät ihmiset menettävät tyystin otteensa mittasuhteisiin ja suhteellisuudentajuun. Olen kirjoituksillani halunnut toppuutella paniikkia ja perännyt ajatteleviltä ihmisiltä nykyajan yhtä tärkeintä taitoa, mediakriittisyyttä. Pikkuhiljaa sikainfluenssa unohtuu sinne samaan kategoriaan lintuinfluenssan ja sarsin kanssa, sillä uutisiin on nousseet ensimmäiset jutut siitä, kuinka tauti yllätys yllätys, olikin pelättyä vaarattomampi. Edelleenkin virkamiehet ovat olleet tehtäviensä tasalla ja heidän toppuuttelevat lausuntonsa jäivät monelta huomaamatta. Kun ministeri Risikko sanoi ettei paniikkiin ole syytä, niin hän tiesi mistä puhui vaikka se ei mediaseksikästä ollutkaan.

Muuten tuo pelättyä vaarattomampi on hauska sanapari, sillä uutisoinnin perusteella kaikki totaalista kuolettavaa pandemiaa lievempi olisi ollut pelättyä vaarattomampi. 😀 No kun sutta tarpeeksi huutaa, niin ehkä se susi sitten lopulta oikeasti tulee. Onhan noita elämiä mistä pandemia sitten seuraavan kerran puhkeaa. Sääli vaan sikoja egyptissä ja sianlihan kauppiaita maailmalla, kun kukaan koskaan milloinkaan ei edes vihjannut että sianlihasta voisi mitään tarttuaa… mutta halu ja tarve ylireagoida ja panikoida on syvästi inhimillinen eikä katso rajoja.

Mutta vaara ei ole vielä ohi. Luulen että media kaivaa tästä viikon tai kahden päästä jonkinlaisen toisen aallon uutisoinnin, tyyliin tappajavirus ei vieläkään aisoissa tms, eli ns. kuollutta hevosta piiskataan jotta medianälkäisille ihmisille saadaan lisää skandaaliluettavaa.

Lisäys 30.4. : Voi hyvää päivää tätä valtioiden ja ihmisten ylireagointia. 13 maata kieltänyt sianlihan tuonnin yhdysvalloista, vaikka sikainfluenssalla ei ole mitään tekemistä sianlihan kanssa. Ei näin. Lisäksi asiantuntijat kertovat että hengityssuojaimet eivät varsinaisesti auta mitään… vaan eipä se estä ihmisiä massiivisesti niitä ostamasta.

Tunnustan auliisti että voin kyllä olla tämän asian suhteen väärässäkin ja possuflunssa todella muodostuisi pandemiaksi, joka tappaisi prosenttilukuja maailman väestöstä… mutta missään tapauksessa en tällä hetkellä usko niin.

Kuten olen jo kahdesti kirjoittanut, niin raflaava uutisointi vaan jatkuu ja lievä paniikki velloo. Apteekeista myydään hengitysmaskit, influenssalääke myy kuin häkä ja ah niin perinteinen hamstraus on alkanut. Ei voi kuin taivastella ihmisen käytöstä. Mopo on lähtenyt näennäisen järkevän ihmisen lapasesta ihan täysin.

Vaikka meksikolaiset viranomaiset väittävät ja lehdet katastrofitunnelmissa auliisti säestävät, että possuflunssa olisi tappanut peräti 159 ihmistä, niin siitäkin huolimatta WHO on varmistanut vasta 26 tartunnan saanutta, joista kuolleita olisi 7. Mistä tälläinen ristiriita voisi johtua? Paitsi että meksikaaniviranomaiset viivyttelivät asiaan reagoinnissa, niin heillä ei ole välineitä eikä kykyä varmistaa kuka on kuollut mihinkin hengityselinten tautiin. Meksiko-city kun on kuuluisa siitä, että se on pienhiukkasten määrässä yksi maailman saastuneimpia kaupunkeja missä hengityselinkuolemat ovat arkipäivää… Kun kriisi on päällä ja vetelät ovat ns. viranomaisten housuissa, niin vähänkään oireiltaan sinnepäin olevan ihmisen kuolinsyyksi annetaan tuo sikainfluenssa.

Ja kun tykkään verrata asioita suhteellisuuden tajua perätäkseni, niin pelkästään normaaliin kausi-influenssaan kuolee maailmalla joka vuosi 250 000 – 500 000 ihmistä (tekee päiville jaettuna 685-1370) . Joten ihan normaaliin vuosikiertoiseen tautiimme sikainfluenssalla on vielä roimasti matkaa.

Iltalehdessäkin jo kysellään, että miksi kuolleita on vain Meksikossa ja miksi kuolleet ovat pääsäätöisesti köyhiä ja kurjia…

Eli siis tautia on ollut Meksikossa pitkään, varmistettuja kuolemantapauksia WHO:n mukaan 7 ja uhrit köyhiä, kipeitä ja valmiiksi sairaita? Alan olla sitä mieltä että paniikki voidaan lopettaa kiitos.

Tämän uutisen mukaan on aistittavissa se mitä olen toitottanut: paljon ylimääräistä melua, näkyvyyttä, lietsontaa ja paniikkia.

Michiganin yliopiston lääketieteen historian yksikön johtaja Howard Markel sanoo, että sikainfluenssaa on saattanut olla Meksikossa jo useita kuukausia, jolloin tartunta voi olla jopa kymmenillä tuhansilla. Kun sairastuneiden joukko kasvaa tämän suuruiseksi, on todennäköistä, että kuolemantapauksiakin ilmenee.

Aliravitsemus ja kehnot asuinolosuhteet ovat voineet tehdä joistain meksikolaisista tartunnan saaneista haavoittuvaisempia.

Markelin mukaan Meksikossa tautiin kuolleilla henkilöillä on luultavasti ollut myös joku muu vastustuskykyä heikentävä tekijä, kuten jo olemassa oleva infektio.

Harvardin yliopiston kansanterveyden yksikön dekaani Julio Frenk muistuttaa, että Meksikossa tautiin kuolleet eivät välttämättä ole hakeutuneet hoitoon tarpeeksi ajoissa tai saaneet ylipäätään mitään lääkettä.

EDIT:
Asian ympärillä pidetään hauskaa muuallakin, panikoinnin lomassa. Jatkoaika-nimisellä foorumilla on hilpeä Lintu- ja sikainfluenssan virallinen ylilyöntiketju!

EDIT2: Kevennys…
Legenda kertoo että ulkomailla siat ja linnut ovat jo risteytyneet keskenään uudeksi mutaatioksi. Kyseinen otus on sian näköinen mutta lentää, ja aivastella pärskyttelee mennessään. Meksikolaisessa Cojones el Cucarachan kaupungissa mutantti pääsi yllättämään ulkoilmakonsertin yleisön ylhäältäpäin. Kuva tapauksesta.

EDIT3:
Vuoden 1976 sikainfluenssavalistusvideo youtubessa 🙂

Kirjoitukseni aiheesta tiistaina.
Kirjoitukseni aiheesta maanantaina.

HUOM: uusin kirjoitukseni 29.4.2009

Kirjoitin eilen sikainfluenssasta ja siitä, kuinka lähinnä keltainen media hekumoi asialla saadakseen otsikoita. Suoraan sanottuna en arvannut kuinka suuri haloo muissakin medioissa asiasta syntyy siihen verrattuna, kuinka mittasuhteiltaan suhteellisen vaatimattomasta asiasta lopulta on ollut kyse. Tavallisen ihmisen on hyvin vaikea olla lähtemättä tähän panikointiin ja maailmanlopunmeininkiin mukaan.

On kokonaan unohdettu että valtava kuolonuhrien määrä Meksikossa on johtunut siitä, että paikalliset viranomaiset hidastelivat parisen viikkoa (ensimmäinen uhri 13.4.), tosin varmaankin siksi että tauti riehoi eteläisessä Meksikossa köyhien parissa. Siitäkin toisaalta voidaan olla montaa mieltä, kuinka fataali ja uhkaava maailmanlaajuisesti on 149 köyhää meksikolaista kuolonuhria kahdessa viikossa. Aika monessa lööpissä ja uutisessa on jäänyt kertomatta, että sikainfluenssaa on ollut jo 1950-luvun lopulta ja että 1976 se tarttui amerikassa ihmisestä toiseen tappaen 12, eli mistään uudesta ja ihmeellisestä asiasta ei ole kyse.

Nykyajan tiedonvälitys ja internet mahdollistaa tämän kaiken. Jotain maailmanlaajuisen hysterian mittakaavasta kertoo myös se, että vaikka tauti ei sianlihasta tartu, monet maat ovat asettaneet sianlihan tuontikiellot. Tehdään ratkaisuja valtioiden tasolla, jotka eivät perustu mihinkään ihan vaan sen takia, kun hirveä ja kauhea pandemia muuten tappaa meidät kaikki. Tiedonvälitys on niin nopeaa ja mediat halki maailmat luovat uutisia kyselemällä virkamiehiltä ja viranomaisilta kaikkea mahdollista asiaan liittyvää, luoden mielikuvaa massiivisesta uhasta. Vaikka viranomaiset ja WHO ynnä muut tekevät normaalia omaa työtänsä rutiininomaisesti ja protokollien mukaan. Suomessakaan ei matkustuskieltoja ole annettu ja se jo itsessään kertoo uhan vakavuudesta jotain…

Lehdet tekevät koko ajan ”worst case scenario” – uutisointeja, paniikkia ja ylireagointia muodostuu ja ihmiset halki maailman alkavat odottaa tuota tuomionpäivän tautia joka on kahdessa viikossa koitunut 150 köyhän meksikolaisen turmioksi. Eilen uutisoitiin isolla otsikolla iltalehdessä se, kuinka kaksi varmistettua tapausta on britanniassa (60 000 000 ihmistä). Valitettavasti median kannalta lopputulemana oli …he ovat parantumassa hyvää vauhtia

Lopuksi jotain kevyttä mittasuhteista, sillä kaikki kuitenkin on suhteellista:

Sikainfluenssaan on kuollut MAAILMASSA kahdessa viikossa melkein yhtä paljon ihmisiä…

…kuin mitä Meksikossa kuolee liikenteessä neljässä päivässä. Tai vastaavasti USA:n liikenteessä kuolee yhdessä päivässä.

…kuin mitä malariaan kuolee puolessatoista tunnissa.

…kuin mitä likainen vesi tappaa puolessa tunnissa pelkästään lapsia.

…kuin mitä kuolee 25 päivässä suomalaisia viinaan.

Ei muuta kuin hengityssuojaimen ostoon ja bunkkeriin piiloon, eiköhän tästäkin selvitä – ainakin jotkut meistä.

EDIT: klo 13.15
Meksikon sadasta viidestäkymmenestä kuolleesta on varmistunut sikainfluenssatapauksiksi vasta 30 kpl 😀

Mahdollisille lukijoille huomiona se, että kirjoittaja on mies ja pikkukaupungin poika. Joten joskus jutut saattavat hämmentää pienuudellaan. Tätä ei pidä säikähtämän, sillä korkealentoisuuttakin löytyy kun fiilis sallii.

Monet meistä kriisiytyvät kolmenkympin korvilla. On eletty nuoruus, on kasvettu vastuuseen ja vakiinnutettu elämä stabiiliin tilaan. Ja edessäpäin häämöttää väistämättä muuttuminen keski-ikäiseksi. Eli yleensä on opiskelut käyty, jälkikasvuakin on ja lisäksi yleensä lainat. Eletään kiireistä ja ylläpitävää vaihetta elämässä, jossa itsekyydelle ja minä-ajattelulle ei juuri ole sijaa. Oma aika on kortilla ja kaikki tekeminen keskittyy parisuhteen, perheen ja arjen hoitamiseen. Ja ajan kulumisen merkit ovat peilinä lapsessa joka päivä.

Näissä asioissa on paha antaa tai ottaa vastaan neuvoja. Jokainen käy oman kolmenkympin kriisinsä lävitse hyvinkin henkilökohtaisella tavalla. Ollaan iässä jossa tuntuu että nyt on tehtävä asioita, tai ne jää tekemättä. Jotkut miehet aloittavat ”rajut” tai ”äijämäiset” harrasteet, kuten lentolupakirjat tai laskuvarjohypyt arjen vastapainoksi. Jotkut aloittavat hillittömän pettämisen todistaakseen itselleen että ovat vielä käypää kamaa ”muidenkin” naisten/miesten silmissä.

Itse olen 32 vuotiaana sellaisessa vaiheessa, että kuolema ei enää varsinaisesti puhuttele. Tosin olen eronnut ja yksin, saaden olla poikani kanssa rajoitetusti tämän asuessa äitinsä perheen luona vakituisesti, joten kukaan ei ole mitenkään riippuvainen minusta. Olen vastuussa vain itselleni ja rajallisesti pojalleni. Kuolemanpelon kanssa olen siis sinut, mutta asia oli erilainen ollessani avioliitossa ja kokiessani vastuun erittäin konkreettisena ts. ”en voi kuolla”.

Mitäpä tahdon sanoa? En mitään. Tai ehkä sen että ihmisen on itse päästävä sinuiksi universumin kanssa. Me olemme täällä rajallisen ajan ja se aika on jaettavissa erilaisiin vaiheisiin. Ja lapsetkin ovat vain lainassa.

Kategoriat