You are currently browsing the tag archive for the ‘Islanti’ tag.

Pohjoismaat yhdessä sitä, tai pohjoismaat yhdessä tätä. Suomalaiset tapaavat ajatella, että kun maailmassa tapahtuu jotain, niin pohjoismaiden pitäisi ikäänkuin yhdessä pyrkiä vaikuttamaan asioihin. Tavataan ajatella että pohjoismaat olisivat jotenkin samankaltaisia. Totta on, että meillä on joiltakin osin samankaltainen demokratia ja joiltain osin samankaltainen hyvinvointiyhteiskunta. Mutta siihen Suomen ja muiden pohjoismaiden samankaltaisuudet loppuvatkin. Väitän että Suomi on pohjoismaisittain aika orpo ja erilainen. Kansainvälisessä politiikassa, energiakysymyksissä ja senkaltaisissa asioissa meidän on mielestäni turha haikailla pohjoismaisen yhteistyön perään.

Suomi on luonnonvaroiltaan hyvin köyhä maa. Täällä ei ole merkittävää kaivostoimintaa, ei energian kannalta tärkeää vesivoimaa ja geopoliittisesti meillä on pitkä yhteisraja suurvallan kanssa. Meillä on muita pohjoismaita lyhempi kasvukausi ja mannerilmastosta johtuen potentiaalisen kylmiä talvia. Hyvinvointivaltiomme pohja on paljon huterammalla pohjalla kuin muissa pohjoismaissa, sillä ainoastaan teknologian kautta tuleva osaaminen ja sitä kautta maahan tuotujen luonnonvarojen jalostaminen mahdollisimman pitkälle on melkeinpä ainoa mahdollisuutemme ylläpitää hyvinvointivaltiota. Hyvänä esimerkkinä pidän vaikkapa tuulivoimaloita: niitä ei hirmuisesti pysty Suomeen rakentamaan, mutta kotimainen tuotanto ja tuotekehitys on tärkeää polkaista kunnolla käyntiin. Ehkä tulee aika kun meistä voi tulle ”tuulienergiatietämyksen” viejiä. Näin me toki joudumme ostamaan tuulivoimaloihin tarvittavat raaka-aineet, mutta voimme kehittää niistä ensiluokkaisia tuulivoimaloita maailmanmarkkinoille. Pitää muistaa että kaikki hyvinvointi syntyy työstä: joko omasta tai jonkun muun tekemästä. Asunnot eivät lämpene ajatuksen voimalla eikä ruoka ei kävele jääkaappiin pelkästään tahtomalla. Itseasiassa meillä olisi aika kurjaa jos länsimainen maailma romahtaisi ja joutuisimme elämään erakkona täällä kylmässä ja pimeässä pohjolassa. Me tarvitsemme muita enemmän kuin muut meitä.

On hyvä tiedostaa joitain eroja muihin pohjoismaihin:

Ruotsi: tämän maan suurimmat erot suomeen ovat 1,5 kertainen väestö, lämmin viljelyyn sopiva Suomea kokonaan etelämmässä oleva Skåne, pohjoisen joet vesienergioineen sekä mittavine malmirikkauksineen. Tämän lisäksi Ruotsi ei ole käynyt toista maailmansotaa eikä maksanut sotakorvauksia, vaan päinvastoin kerrytti kansallisia rikkauksiaan myymällä natseille rautaa.

Norja: mittava rannikko kalastuselinkeinoineen ja vuoriston tuomat malmirikkaudet. Norjan yksittäinen erityispiirre on öljy, jonka avulla kaikki eläkkeet ovat rahastoitu etukäteen ja valtio on velaton ja rikastuu kaiken aikaa. Ei kai hirmuisesti tarvitse ihmetellä miksi Norja ei kuulu EU:hun? Mitä ihmettä se tarvitsee euroopan unionilta? Öljy ja kalat menee kaupaksi joka tapauksessa ja sotilaallinen turva tulee Natolta.

Tanska: lyhyiden etäisyyksien maa, joka on linkkinä pohjoisen euroopan ja rikkaan Saksan välillä. Merta joka puolella. Pitkät kasvukaudet ja lyhet etäisyydet sekä keskeinen sijainti kertoo kaiken oleellisen.

Islanti: väkeä vähän, energia käytännössä ilmaista ja meri ympäröi joka puolella. Ei mitään yhteistä Suomen kanssa.

Tällä blogikirjoituksella ei sinänsä ole sen suurempaa merkitystä, kunhan vain sanoin ”ääneen” tuskastumistani siitä, kun aina vedotaan pohjoismaisen yhteistyön puolesta sillä verukkeella, että pohjoismailla olisi oikeasti jotain erityisesti yhteistä. Kun niillä ei ole. Me ollaan erilaisia ja Suomi on kaikkein surkeimmassa asemassa.

Islannissa pauhaa tulivuori. Ei kovin iso sellainen, mutta sattuu olemaan juuri jäätikön alla, mikä on aiheuttanut laavan ja jään kohtaamisen muodostaen lasia ja tuhkaa, joka ilmakehään levinneenä sitten on lamauttanut koko läntisen euroopan lentoliikenteen. Sitä väkisinkin miettii tälläisten tapahtuessa, että kuinka voimaton ja pieni ihminen sitten lopulta onkaan, kun maaemo itse ryhtyy puhumaan. Mikään ihmisen tekemä paukku ei olisi saanut mitään vastaavaa aikaan, ei vaikka olisi pistetty vanhan Neuvostoliiton isoin vetypommi paukahtamaan pohjoisnavalla.

Eyjafjöll-tulivuoren aktiivinen kausi voi kestää kaksikin vuotta ja mikäli siinä ei vielä ole tarpeeksi, lähellä oleva Katla on aina ryhtynyt purkautumaan Eyjafjölin jälkeen. Katlassa onkin sitten kaikkea enemmän… mietin vaan, että maailmassa on tällä hetkellä seitsemän supertulivuorta joiden räjähdys on vain ajan kysymys. Keskellä pohjoisamerikkaa sijaitsee luonnonpuisto Yellowstone, joka on ehkäpä tunnetuin näistä supertulivuorista. Sen on arvioitu räjähtävän kerran 600 000 vuodessa ja edellisestä on jo melkein 650 000 vuotta, joten se on aikataulusta myöhässä. Siis nämä Islannin tulivuoret ovat todellisia kääpiöitä verrattuna supertulivuoriin, mutta siltikin ne saavat kokonaisen maanosan lentoliikenteen ihan sekaisin.

Kun Yellowstone, tai jokin kuudesta sen sisaresta räjähtää, niin alkuunsa kaikki elämä 1000 kilometrin säteellä ympäristössä kuolee kokonaan tuhkan, räjähdysvoiman ja laavan takia. Tuhat kuutiokilometriä laavaa purskahtaa ulos (määrä riittää tekemään 10cm kerroksen koko amerikkaan) ja seurauksista ikävin on ydintalvi. Seurauksia ihmiselle ja muulle elämälle on mahdoton arvioida, mutta minimissäänkin ne ovat katastrofaaliset ja kaikki yhteiskunnat tulevat romahtamaan, ja on täysin mahdollista että ihminen kuolee sukupuuttoon.

Suurin ongelma näissä tulivuorissa ihmisen kannalta on se, että ihmisellä ei ole absoluuttisesti mitään keinoa estää niitä tapahtumasta. Jopa seurauksien arviointi on vaikeaa, saati sitten ennustaminen tai valmistautuminen. Äiti maa on mannerlaattojensa kanssa semmoinen voima, että ihmisen osa on vain ihmetellä ja yrittää selviytyä, kun jotain tapahtuu. Lohdullista tässä kuitenkin on se, että ihmiskunnan kivikauteen lähettävä purkaus on kuitenkin sen verran harvinainen, että hyvinkin voi mennä 10 000 vuotta vielä. Siinä välillä toki joudumme ottamaan vastaan näitä pienempiä paukkuja, kuten vaikkapa Katla, joka luultavammin pistää länsieuroopan talouden ihan sekaisin.

Kategoriat