You are currently browsing the tag archive for the ‘hitler’ tag.

Maassa on syntynyt keskustelua armeijan tulevaisuudesta ja erityisesti siitä, pitäisikö reserviä tai yleistä asevelvollisuutta kaventaa. Keskustelun taustalla on pienemmät ikäluokat, suuremmat asevelvollisten ongelmat ja keskeytykset sekä ihan perustavanlaatuinen kysymys eli resurssien riittävyys, suomeksi raha. Aikuisten pyssyleikit ovat kalliita.

Voin tiivistää inhorealistiset faktat tähän alkuun. Jokainen historiankirjansa lukenut tietää, että rauha ei ole pysyvä asiantila. Pitkä rauha toki tuo ihmisille helposti sen käsityksen, että ihminen olisi vihdoin jo viisastunut ja tappamisen sijaan halaisi lajitoveriaa, tai ylipäänsä ratkoisi asioita sovinnossa ja älyllisesti, ilman turhaa vihaa, katkeruutta tai välinpitämättömyyttä. Menemättä ihmisen perusluonteeseen sen syvemmälle, tyydyn suosittelemaan Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä jossa kirjailija kertoo ihmisluonteesta paljon enemmän kuin minä koskaan osaan.

Historia on opettanut, että mikäli jollekin alueelle muodostuu valtatyhjiö, se tulee luonnostaan ja ajastaan täyttymään. Joku pikkunapoleon katsoo karttaa ja toteaa että on aika ottaa tuo alue suojelukseen. Suomelle tai millään muullakaan itsenäisellä valtiolla ei ole mahdollisuutta olla ilman uskottavaa maanpuolustusta, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi kyetä torjumaan koko Venäjän armeija totaalisessa sodassa. Meidän armeijan ainoa tarkoitus on tehdä suurvaltapoliittisissa laskelmissa tämä suomeksi kutsuttu maa-alue niin kalliiksi valloittaa, ettei sitä mahdollinen hyökkääjä viitsi lähteä tekemään. Viimeisin suuri taistelumme nosti valloituksen hinnan Neuvostoliitolle niin korkeaksi, että vaatimukset ”totaalisesta antautumisesta” muuttuivat oikeiksi rauhanneuvotteluiksi, joissa kuitenkin saavutettiin suhteellisen hyvät tulokset ja yhteiskuntamme pystyi kehittymään länsimaiseksi demokratiaksi. Talin ja Ihantalan alueella armeijamme teki sen mikä sen tarkoitus on: nosti maan miehittämisen hinnan niin korkeaksi, että Stalin siirsi katseen muualle.

The Battle of Tali-Ihantala, along with other Finnish victories achieved during the period, finally convinced the Soviet leadership that conquering Finland was extremely hard, and not worth the cost. The Red Army had concentrated what was thought to be an overwhelming force against Finland and failed.[3]

Kaikessa armeijakeskustelussa meidän pitää aina muistaa geopoliittinen asemamme. Olemme aina olleet merkittävän sotahistorian omaavan suurvallan rajanaapuri, joka ei jaa kanssamme samanlaisia demokratisia tai ihmisoikeudellisia arvoja ja jossa ollaan ylpeitä omasta suurvaltahistoriasta. Erityisesti tämä pitää muistaa jos tilannettamme verrataan Ruotsiin, jonka geopoliittinen asema on kokonaan toisenlainen. Ylipäänsäkään en ymmärrä halua verrata meitä Ruotsiin missään muussakaan asiassa, sillä lähtökohtamme on tyystin erilainen. Maailma on muuttunut dramaattisesti toisenlaiseksi, mikäli meitä uhataan mistään muusta suunnasta kuin idästä. En tarkoita että Venäjän federaatio nyt päättäisi vaan sotia kanssamme, mutta riskejä tulevaisuudessa on – varsinkin kun muistetaan että edellisestä sodasta on vasta 66 vuotta.

Armeijan uudistamisen yhteydessä kenraaleilla ja sotilastutkijoilla on varmaan parhaimmat näkökulmat siihen, minkälainen maanpuolustus pitäisi olla. Poliitikoilla sitä ei valitettavasti ole, joten sotilashenkilöstöä on syytä kuunnella. Saksakin olisi voittanut toisen maailmansodan tai muokannut euroopan tyystin erilaiseksi, mikäli kenraalit olisivat saaneet tehdä työnsä Hitlerin sekaantumatta.

Mielestäni koko maan puolustaminen on maanpuolustuksen lähtökohta ja se vaatii suhteellisen suurta reserviä tai vahvaa liittolaista. Tällä hetkellä näen kaksi päävaihtoehtoa: lähes nykymuotoinen kaikille (tasa-arvon kannalta myös naisille pitää saada jokin pakollinen palvelusmuoto, mikäli nykymallissa pysytään) pakollinen asevelvollisuus tai palkka-armeija ja liittyminen natoon.

Sotaleikit ja vapaaehtoisuus ovat siitä huono yhtälö, että sota ei ole kivaa ja ei oikein voi olla mahdollista, että sodan syttyessä kysyttäisiin jokaiselta että haluaako hän sotia vai pelailla pelikonsolia kotirintamalla. Sotaleikit kun lakkaavat olemasta leikkiä siinä vaiheessa, kun rajan yli tulee vieraan valtion sotilaita polttamaan ja ryöstämään kotejamme tai raiskaamaan ja tappamaan läheisiämme. Sota ei ole kaunista, se on ikävintä maailmassa. Armeija on sitä varten, että sotaa ei tulisi.

Eilen kävin suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni ja kannoin pienen korteni kekoon demokraattisen hallintotavan puolesta. Suhtaudun äänestämiseen hyvin vakavasti. Oli vaalit mitkä tahansa niin koen velvollisuudekseni äänestää. Äänestäminen on ennenkaikkea oikeus ja sen jälkeen velvollisuus. Periaatteellisella tasolla olen äänestämisen suhteen hyvin jyrkkä ja en juuri arvosta minkäänlaisia meriselityksiä siitä miksei joku käy äänestämässä.

Miksi sitten koen asian näin voimakkaana? Joskus nuorena miehenä näin jossain opiskelija-aviisissa pienin kuvin tehdyn mainoskamppanjan, joka pisti minut ajattelemaan hyvin syvällisellä tunnetasolla. Kun sitten nuori mies pohdiskeli äänestämisen perimmäistä ideaa aikansa, niin selkärankaan asti syöpyi tarve äänestää. Yksi niitä todella harvoja onnistuneita mainoksia jotka minuun ovat iskeneet.

Ensimmäisessä kuvasarjassa oli John F. Kennedy, Martin Luther King ja joku kolmas henkilö jota en muista. Kuvasarjan alla oli lause Jotkut meistä ovat antaneet demokratian puolesta enemmän kuin äänensä. Eli ideana selkeästi oli se, että tämä meille ah niin yhdentekevä asia kuin äänestäminen, ei kaikille aina ole ollut eikä ole merkityksetöntä, vaan sitä on pidetty niinkin arvokkaana, että sen puolesta ollaan annettu se yksilön tärkein, oma elämä.

Toisessa kuvasarjassa oli Hitler, Stalin ja joku aasian diktaattori. Tuon kuvasarjan alla olevaa lausetta en enää muista, mutta idealtaan se vihjaisi siihen suuntaan, että kaikkien mielestä äänestäminen ei ole hyvä juttu, tai se ei kannata. Idea oli selvä: jos et käytä valtaasi niin joku muu ottaa sen sinulta.

Kolmaskin kuvasarja oli ja siinä oli ainakin Gandhi. Sen kuvasarjan alla oli teksti kaikille meistä äänioikeus ei ole itsestäänselvyys. Tämänkin kuvasarjan idean muistan hyvin, sillä se nimenomaan halusi alleviivata sitä että äänestäminen on arvokas asia.

Nuo kuvat iskivät nuoren miehen tajuntaan ja sydämeen niin voimalla, että vieläkin saan väristyksiä kun tavoitan sen tunnetilan. On kuitenkin universaali totuus että vallan ottaa aina joku. Demokratia ei ole täydellinen, mutta ihmisen luomista hallinnointijärjestelmistä se on puutteistaan huolimatta paras ja oikeudenmukaisin, sekä kuvastaa meidän ihmisten tahtotilaa yhteisönä. Jos oikein rumaa kieltä käytetään, niin meillä länsimaisilla kermaperseillä on hyvin vähän varaa valittaa ja naukua siitä, kun vaalipäivänä sataa tai on krapula, tai muuten vaan ei jaksa äänestää. On se jumaliste jaksettava. Tämä on kuitenkin oikeus jonka puolesta on taisteltu ja kuoltu. Kai me nyt ollaan siitä edes jotain velkaa, vaikka äänestäminen ei mitenkään muuten kiinnostaisi?

Koen surullisena sen että liian monet ihmiset eivät ole ympäröivästä maailmasta ja yhteiskunnasta jossa elävät sen vertaa kiinnostuneita, että kävisivät äänestämässä. Vanhemmiten tietenkin olen hiukan asian suhteen pehmennyt, sillä ihmisiä ei nyt voi kuitenkaan pakottaa äänestämään. Olen tavannut ihmisiä jotka eivät äänestä siksi, kun heidän mielestään demokratia ei ole paras tapa hallita. Jos näin ajattelee, niin kyllä mielestäni lunastaa oikeuden olla äänestämättä 😉

Demokratiassa ihmisellä on sentään valinnanvapaus, vaikka koenkin äänestämättä jättämisen olevan tuon oikeuden väärinkäyttöä. Kuten sanoin, vallan ottaa aina joku eli äänestämättä jättäminen lisää äänestäneiden äänien painoarvoa ja valtaa. Äänestämättä jättäminen on aina jonkun etu, yleensä sen jonka olkapäiltä piru kurkkii…

-Mikko

Kategoriat