You are currently browsing the tag archive for the ‘elintasosairaus’ tag.

Helsingin vihreiden Emma Kari teki aikanaan aloitteen pakollisesta kasvisruokapäivästä Helsingin kaupungin kouluihin ja oppilaitoksiin. Nyt tuo aloite eteni kaupunginhallituksesta eteenpäin äänin 13-1. Näyttää vahvasti siltä että pakollinen kasvisruokapäivä on pääkaupungin kouluihin tulossa. Alkuperäisen aloitteen teksti on tälläinen:

Kolmasosa suomalaisen ympäristövaikutuksista syntyy ruokailusta. Kasvisruoan lisäämisellä joukkoruokailussa voidaan merkittävästi pienentää Helsingin kasvihuonekaasupäästöjä ja ekologista jalanjälkeä.

Helsingin on sitouduttava ilmastonmuutoksen torjuntaan myös ruokahankinnoissaan. Me allekirjoittaneet esitämme, että opetusvirasto ottaa käyttöön viikottaisen kasvisruokapäivän, jolloin peruskouluissa ja toisenasteen oppilaitoksissa tarjotaan ainoastaan kasvisruokaa.

Helsinki 9.9.2009
Emma Kari (vihr.)

Joskus aikaisemmassa vaiheessa elämääni olisin tuominnut tälläisen aloitteen korkealentoiseksi haihahteluksi ja tuputtamiseksi, sillä tapasin leimata vihreiden poliittiset ehdotukset ja ajatukset länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan suojissa kasvaneiden kultalusikkaidealistien elitismiksi. Mielestäni ajatus pakollisesta kasvisruokapäivästä on mielenkiintoinen, vaikkakin ihmettelen kyllä Emman tekstin korkealentoisuutta. Eikö tosiaan kasvisruokapäivälle voisi löytää arkipäiväisempiä, enempi ihmisiä lähellä olevia perusteita kuin hiilijalanjälki ja ilmastonmuutos?

Mielestäni energiajuomien, karkkien, limppareiden ja hampurilaisten kyllästämälle nuorisolle tekisi oikein hyvää yksi pakollinen kasvisruokapäivä viikossa ilman lihavaihtoehtoja. Tietenkin suora seuraus olisi se, että ruokaa ei alkuun juuri otettaisi tai se jäisi lautaselle, sillä kasvisruoka näyttää helposti ”hassulle” ja erilaiselle, koska vauvasta vaariin meihin on ammennettu aimo annos ennakkoluuloisuutta ja muutosvastarintaa. Nuoret tottuisivat kasvisruokaan ajastaan ja sitä kautta yhteiskunta osallistuisi nuorten kansalaistensa makutottumuksien laajentamiseen terveellisempään suuntaan. Toisaalta itse lapsena söin koulussa suurella ruokahalulla kesä- tai pinaattikeittoa, vaikka se ei kulkenutkaan ”pakollisen kasvisruokapäivän” tittelin alla. Iät ajathan meillä siis on ollut kasvisruokaa, mutta tämmöisten päätösten myötä se saisi virallisen sijan suomalaisen nuoren kouluruokailussa.

Suomalaiset sairastavat paljon elintasosairauksia, jotka voidaan osin hyvin tarkoin jäljittää ruokailutottumuksiin. Itse olen vakaasti sekaruokainen, mutta arvostan hyvää kasvisruokaa sen terveellisyyden ja moniulotteisen makumaailman takia. En tohdi edes kuvitella, minkälaisia elintasosairauksia mikroruoka, energiajuoma- ja karkkisukupolvemme sairastaa kun ehtivät kypsään ikään. Ehkä joitain sukupolvia on osaltaan menetetty, mutta kyllä kaikin puolin kannatan yhteiskunnan toimia ohjaamaan osaltaan lapsiemme makutottumuksia. Kasvisruokapäivä ilman vaihtoehtoja on yksi pieni, mutta edullinen ja terveellinen keino.

Suomalaiseen mielenlaatuun pakko ei kuitenkaan oikein sovi, sillä vaikka muuten nöyrä ja auktoriteettiuskovainen kansa helposti nieleekin mitä johtajat sille syöttävät, niin pakko aiheuttaa ruohonjuuritalossa helposti protestin ja vastareaktion. Avainasemassa ovat kodit ja kasvattajat ja Emma Karin erittäin cityvihreistä lähtökohdista sorvattu, arjen yläpuolella oleva esitys ei tuollaisenaan kosketa kansan syviä rivejä. Itse toivon ympäri maan kaikkiin valtuustoihin vastaavankaltaisia aloitteita, mutta ehkä hiukan enemmän arkipäivään ja paikallisiin oloihin sorvatuin sanoin, vaikka kuinka tärkeänä hiilijalanjäljen ja ekologisen elämän näkee. Kasvisruoka ei ole ekologisesti tiedostavan ihmisen yksinoikeus, vaan kyllä työtön etelä-karjalainen metallimieskin saa syödä salaattia ja parsakeittoa hyvällä omallatunnolla omista lähtökohdistaan, tarvitsematta pelätä hyvän pihvin ja makkaran olemassaolon puolesta.

Mainokset

Kategoriat