You are currently browsing the tag archive for the ‘Demarit’ tag.

Kaksinaismoraali tai kaksoistandardi tarkoittaa ristiriitaa yksilön tai yhteisön vaatimusten ja omien tekojen välillä, erilaisten siveysvaatimusten esittämistä kahteen eri ryhmään kuuluville.

Termillä viitataan mihin tahansa mielipideasetelmaan, jossa on yhdelle ryhmälle on erilaiset säännöt verrattuna toiseen ryhmään. Yleensä erotteluun ei ole mitään järkevää syytä. Kaksoistandardi on jonkin instanssin toimintatapa, jossa tietty käyttäytyminen hyväksyttään tai kielletään yhdeltä ryhmältä, mutta pidetään sopimattomana tai tabuna kun kyseessä on toinen ryhmä.

Ihminen on heikko ja jokaisella on oman elämänsä viitekehyksessä vaara sortua kaksinaismoralismiin eli arkipäiväisesti siihen, että vaatii jotain tai neuvoo toista jossain asiasta olematta itse valmis ”elämään niinkuin saarnaa”. Ympärillämme on varmasti ihmisiä jotka auliisti neuvovat meille kuinka toimia tai tehdä, itse kuitenkin välittämättä juurikaan noudattaa muille asettamiaan vaatimuksia.

Yhteiskunnan tasolla olen monesti piikitellyt ay-liikettä siitä, että se kovin mielellään on olevinaan työläisen puolella, vaikka todellinen edunvalvonta keskittyy etuoikeutettuihin vakituisiin työntekijöihin. Oikeassa elämässähän ay-liike kilpailee melkeinpä enemmän keskenään kuin työnantajaa vastaan vakituisen työväen palkankorotuksissa ja eduissa, vaikka suuremman palkan hintana surullisen usein on ollut irtisanomisia ja määräaikaisen työväen yhä laajeneva hyväksikäyttö.

En lainkaan ihmettele demareiden rypemistä oppositioajan pituuteen nähden yllättävän pienissä kannatuslukemissa, sillä köyhän, heikon ja työläisen aseman puolustaminen näyttäytyy oudossa valossa samalla kun johtavat demarit sijoittavat aktiivisesti pörssiin, ovat vuokratyöfirmojen osaomistajia tai puolustavat suorassa televisiolähetyksessä 700 000 euron vuosipalkkaa eläkefirman johtajalle.

Demareiden ja ay-liikkeen kaksinaismoralimi kiteytyykin kätevästi paperiliiton johtajaan Jouko Ahoseen (sd), joka hiljattain A-studiossa suu vaahdossa puolusti 700 000 euron vuosipalkkiota eläkeyhtiö Varman johtajalle. Puolustipa vielä johtajan oikeutta saada bonuksiaan myös tappiollisina vuosina. Miksei puolustaisi, sillä hän itse on hallituksessa ollut asiaa siunaamassa. Pitäähän työstä maksaa työmiehen palkka. Asian tekee vain naurettavaksi se, että tämä sama Ahonen on suu vaahdossa taistellut johtajien bonuksia ja mittavia palkkioita, sekä kapitalistin ahneutta vastaan vuosikaudet liiton takki päällä. Mutta sitä laulua laulat kenen leipää syöt ja ei Ahosen hallituspalkkiot Varmasta varmaan ihan pienet ole, kun ne johtaja Vuoriollakin ovat 250 000 / v… Tosin ei tätä varman hallitusjäsentä Ahosta ole ollenkaan haitannut kasvoton kapitalismi (=varman suunnaton sijoitusomaisuus) kun on pitänyt voittoa tavoitella sijoituksille. Ay-johtaja Ahosta tämä taas on haitannut, mutta ei kait kukaan voi olettaa että iltapäivällä ja aamupäivällä samoista asioista lausutut mielipiteet olisivat vertailukelposia, varskin jos rooli on ruokatunnilla vaihtunut?

Mainokset

Kohta kaksi kuukautta olen pitänyt blogiharrastustani paitsiossa ja tuon ajan olen keskittynyt enemmän elämän muihin osa-alueisiin. Kesä on kääntymässä syksyyn, päivät lyhenevät ja tuleva talvikin alkaa ajatuksena kummittelemaan horisontissa. Blogaaminen on ehdottomasti harrastus joka sopii kohdallani pimeään, sateisiin ja/tai kylmään vuodenaikaan. Auringonpaisteessa ja kuumalla ajatuskin tuntuu kulkevan hitaammin, joten se varmaan suurin syy kahden kuukauden blogilomaani.

Yllättäen maailma ei suinkaan pysähtynyt blogitaukoni ajaksi, vaan ajankohtaisia asioita tulee ja menee samaan tahtiinkin kuin aina ennenkin. Kesän suurimmasta uutisarvosta vastasi mediankin raivokkaasti rummuttama vaalirahasotku. Periaatteessa mitään laitonta ei ole tapahtunut, mutta on aivan oikein ja kohtuullista että ”maan tapa” on tullut julki. Sekin on hyvä että muutkin puolueet kuin keskusta joutuivat grilliin, sillä hiukan sain naureskella itsekseni demareiden ja kokoomuksen sordiinoa, kun kepun grillaus oli pahimmillaan… hyvin tiesivät että oma pesä ei ole ihan puhdas sekään…

Harvoja nämä vaaliraha-asiat yllättivät, mutta kylläkin nostivat periaatteellisen kritiikin kohteeksi valtion maksaman puolue- ja lehdistötuen. Tuon veronmaksajien kustantaman puoluetuen kun on ollut tarkoitus vapauttaa puolueet riippuvuussuhteesta ulkoiseen rahaan. Nyt on nähty että puoluetuki ei suinkaan riitä: äänestäjien sieluista käydään tiukkaa vääntöä paikka auringossa pitää ostaa mainosrahalla ja materiaalilla. Olemme siinä tilanteessa, että köyhän ihmisen ei ole varaa markkinoida itseään niin paljoa, että pääsisi päättämään asioista.

Vaalirahakohun suurimpia helmiä oli Paavo Arhinmäen (vas) selittely siitä, miksi on hyvä kun tradeka maksaa mittavia summia vasemmistoliitolle, mutta paha se, kun sampo maksaa samoja summia kokoomukselle. Paavo-pojan naama vähän punotti… mikä oli punottaessa, eihän tradekan maksama raha ole yhtään parempaa, oikeampaa tai rehellisempää rahaa kuin sampon. Yrityksen maksamaa tukea yhtä kaikki.

Myös ay-liikkeiden maksama suora toiminta-avustus demareille ja vasemmistoliitolle on pöyristyttävää, vaikka kyseiset tahot ovat yrittäneet lakaista sen maton alle ilmoittamalla että ”se on normaalia”. Kuulun siihen joukkoon, joka pitää ay-liikettä hyvin toimeentulevien ja vakityössä olevien etujen kasvattajana. Oma pätkätöiden kuluttama sukupolveni ei ole se taho, jonka asioita ay-liike ajaa. Ymmärrän myös sen, että yhdistymisvapaudesta huollimatta monessa työpaikassa liittoon kuuluminen on ollut vapaaehtoinen pakko. Nyt kun verovähennettävästä jäsenmaksusta kanavoituu suoraan demareiden ja vasemmistoliiton kirstuun rahaa, niin kehotan kaikkia ei-vasemmistolaisia miettimään ja arvioimaan kriittisesti mitä liitto heidän puolestaan tekee. Minä näet olen myös sitä mieltä, että muuttuneessa maailmassa itsetarkoitukselliset palkankorotukset ovat paha asia ja moni liitto onkin hoitanut asioita niin, että työn hinnan kallistumisen maksumiehiksi ovat joutuneet irtisanottavat ja lomautetut. Sitäkin voi ihmetellä, miksi liitoissa on joutunut kohtuuttomasti odottamaan päivärahahakemuksien käsittelyä. Pistää miettimään että olisiko siitä demareillekin tilitetystä vuosittaisesta jättisummasta voinut palkata etuuskäsittelijöitä ja henkilökuntaa, jotta liitto palvelisi maksajiaan edes lähelle inhimillisesti?

Todettakoon että ansiosidonnaisen päivärahan saa kuulumalla yleiseen työttömyyskassaan.

-Mikko

Juhannus tuli ja meni. Suhteellisin pienin ihmismenetyksin selvittiin, vaikka kesäkuolemien piikki juhannukselle aina iskeekin. On aika ymmärrettävää että juhannus vaatii uhrinsa, sillä kun tarpeeksi paljon ihmisiä on liikkeellä, sattuu onnettumuuksia. Myös alkoholin käyttö kuuluu leimallisesti suomalaiseen juhannukseen ja legendaariset sepalusauki-hukkumiset ovat jo perinteeksi käynyt tapa siirtyä ajattomille juhannuksen viettopaikoille. Miksei myös miehiset voimainkoitokset, kuten ylipitkät uintiyritykset tuhannen päissään… Vaikka jokainen ihmishengen menetys on surullista ja tarpeeton, niin juhannuksena hukkuneille minulta ei suuresti sympatiaa löydy. Se on melkeinpä tylsin tapa lähteä täältä ajattomuuteen.

Tälläiset juhannukseen liittyvät tilastofaktat kuten X määrä kuolinuhrejä ovat asioita mistä on käytännössä mahdoton päästä eroon. Voidaan sivistää ja varoitella, mutta tarpeeksi paljon ihmisiä kun lotraa viinan kanssa niin sivistykset ja varoitukset ovat vain kärpäsen surinaa ja tuulen havinaa. Yksilötasolla ihmiset voivat olla hyvinkin fiksuja ja filmaattisia, sekä ymmärtää riskit ja varautua niihin. Mutta kun 3 000 000 aikuista yksilöä laitetaan juhannuksen viettoon, niin tilastoista löytyy totuus.

Itse en ole enää vuosiin lämmennyt näihin ”pakollisiin” ryyppy- ja remupäiviin. En koe tärkeäksi tai tarpeelliseksi hankkiutua juuri jonain tiettynä päivänä tekemään tietynlaisia asioita. Poislukien joulu, vaikka senkin suhteen on kerran yksin oltu ihan rauhassa. Ei sillä etteivätkö perinteet olisi tärkeitä ja siten ilmassa ihan oma fiiliksensä, jos sen kykenee aistimaan. Juhlikoon ketä huvittaa, enkä sentään mikään ilonpilaaja asian suhteen ole ja varmasti pystyn pitämään hauskaa, mutta kuitenkin juhannuksesta huolimatta, enkä sen takia.

Koska kesällä tulee blogitettua varmasti vähemmän, niin listaan tähän muutamia lyhyitä ajatuksia:

– Keskustapuolue rypee vaalirahasotkussa. Mutta onko kepu asian kanssa yksin, erityisasemassa? Miksi kokoomusta tai demareita ei hiillosteta? Sekä kokkarit että demarit ovat ilmoittaneet etteivät he julkista vaalirahoitustaan… nyt olisi tilaisuus esiintyä avoimena, pistää miettimään onko salattavaa.

– Iranissa hulinoidaan, kuollaan ja kärsitään väärennetyn äänestystuloksen takia. Pistää miettimään suomalaisia ihmisiä jotka eivät äänestä… onko demokratia meille liian itsestään selvyys että meillä on varaa olla äänestämättä. Ja jos on varaa, niin kuinka kauan? Loputtomastiko? Kenties olisi terveellistä kohdata joku todellinen kriisi, että oppisimme arvostamaan asioita mitä meillä on.

– Sikainfluenssa on rantautunut ympäri maailmaa. Onneksi se ei ollut kovin tappava, mutta lehdistö on ollut oudon hiljaa? Kenties asia yliuutisoitiin ensimmäisinä päivänä ja sutta huudettiin liian aikaisin?

Mikko

Eilinen MOT-ohjelma valaisi meille tavallisille ihmisille sitä kuinka suurten puolueiden rahoitusta on järjestetty. Paitsi että valtio maksaa puolueille koon mukaan mielestäni järjettömiä summia rahaa, niin erityisesti kokoomus ja keskusta ovat järjestelleet tulovirtoja yrityksien ja säätiöiden kautta. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta valaisevin ja ennakkoon kohutuin osio oli erityisesti sosiaalidemokraattisen puolueen rahavirrat. Olin jo aikanaan ”kehittyvien maakuntien suomi” – kohun aikana ihmetellyt demareiden sordiinoa kohun aikaan, mutta ainoa looginen selityshän tuolle oli se, että demareilta löytyisi omat luurankonsa kaapista.

Mielenkiintoisin osa oli demareiden ilmeisen tarkkaan varjellun salaisuuden paljastaminen, eli suoran rahallisen tuen saaminen ammattiyhdistysliikkeiltä.

Sosialidemokraattisen puolueen hallintopäällikkö hämmentyy kuullessaan puhelimessa, että tarkkoja tilinpäätöstietoja on päätynyt julkisuuteen. Kyse on kuulemma ay-liikkeen sosialidemokraattiryhmiltä tulleesta rahasta, jonka kanavointi emopuolueelle on pitkäaikainen perinne.

Vuositasolla tämä on 400 000 euroa joka on mittava summa rahaa, sillä tuolla summalla voisi työllistää 10 hyväpalkkaista työntekijää. Erityisen mittavaksi tuon summan tekee se, että se on moninkertaisesti isompi summa kuin mitä demarit saavat puolueen jäsenmaksuina!

Moraalisesti kyseenalaiseksi tuon rahavirran muuttaa se, että tulee pelkästään ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksuista. Kuulumalla siis työpaikkasi ammattiliittoon, voit ihan hyvin olla tietämättäsi maksamassa suoraa tukea sosiaalidemokraattiselle puolueelle. Olen aina pitänyt arveluttavana ay-liikkeen ja demareiden epäpyhää liittoa, mutta ajatus siitä että maksamiani jäsenmaksuja kanavoidaan suoraan puolueen tilille on puistattava. Pitää muistaa sekin että valtio tukee ammattiyhdistysliikkeisiin kuulumista, sillä ay-maksut ovat verovähennyskelpoisia maksuja ja monessa paikassa liiton jäsenyys onkin moraalinen velvollisuus työyhteisössä. Onneksi pääsääntöisesti ollaan päästy ohi ajoista, jolloin työpaikalle ei ollut tulemista jos liittoon ei kuulunut.

Näen siis kategorisen eron yrityksen puolueelle antaman tuen, sekä ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksusta kysymättä irrotetun tuen välillä tässä yhteiskunnassa ja tämä demareiden ”pitkä perinne” on moraalisesti erittäin arveluttavaa.

Oikeastaan on aika surullista että maahan on muodostunut kolmen suuren myötävaikutuksesta järjestelmä, jolla nuo kolme suurta pystyvät ylläpitämään rahoitusvirtojaan ja sitä kautta valta-asemaansa. Tokihan voidaan hurskastella että äänestäjä on kuningas ja lopulta valitsee kuka valtaa pitää, mutta oikeassa maailmassa markkinoinnilla ja mielikuvilla äänestäjään vaikutetaan ja se vaatii rahaa. Ja vaikka Suomi mukamas on maailman vähiten korruptoituneita maita, niin olen tuolle väitteelle aina naureskellut, sillä uskon että korruptiomme on vain piilossa hyvävelitoveriverkostoissa. Tosin täytyy sanoa ettei pienemmät puolueetkaan ihan kuivin jaloin selviä, sillä erityisesti RKP on kuuluisa kaikista kummallisista taustayhteisöistään…

Suomessa puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä on useisiin länsimaihin vertailuna harvinaisen vähän. Paine avoimuuden lisäämiseksi on kova: Euroopan neuvoston korruption vastainen ryhmä Greco edellyttää Suomelta mittavia muutoksia nykyjärjestelmään. Syksyyn mennessä puolueiden on määrä sopia, mihin asti avoimuus ulotetaan. Tehtävä on vaikea. Isoilla puolueilla ei ole tähän asti ollut halua ulottaa valvontaa puolueiden ja niiden lähiyhteisöjen varainhankintaan.

Joutsenon ja Lappeenrannan kuntaliitos on tapahtunut ja uudet vaalit on käyty. Aikaa on tiimalasissa virrannut jo sen verran, että tohdin kirjoittaa joistain tuntemuksistani tuon prosessin suhteen.

Meillä Joutsenossa kuntaliitosäänestys suoritettiin 17.12.2007 ja neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä aikaisemmin joutsenolaisten murskaava enemmistö oli tuominnut liitoksen ja vastustajia oli yli 72%. Itselleni tuo päivä ja sitä edeltävä aika oli piinaavaa, sillä maailmankuvani koki kolhuja siinä, mitä tuli kansanäänestysten viisauteen. Siihen asti olin uskonut suoraan demokratiaan ja kansalaisten mielipiteen tärkeyteen päätöksiä tehtäessä.

Jo edeltävänä syksynä ennen kansanäänesystä oivalsin, että oma poliittinen tulevaisuuteni on myös kyseessä. Olisin voinut julkisesti ja kovaan ääneen alkaa vastustamaan liitosaikeita, puhua ääneen joitain mielenkiintoisia epäkohtia kaupunginjohtajan toiminnassa, sekä lausua valittuja sanoja demareiden ja kokoomuslaisten toiminnassa asian suhteen. Kansanäänestyksen tuloksen selvittyä olisin voinut suureen ääneen ja sydäntäraastavasti huutaa ja parkua demokratian hautajaisista. Mutta olin ihan hiljaa. Ennen äänestystä ja äänestyksen jälkeen.

Vaikka olen mustaan huumoriin taipuvainen ihminen, ehkä liian sarkastinen ja joskus jopa ilkeäkin – erityisesti kun kohtaan halveksimaani ylimielisyyttä ihmisissä, niin kuitenkin lopulta haluan tehdä oikein ja niinkuin sydän minulle sanoo ja siten, että voin seistä omasta mielestäni oikean päätöksen takana. En siis voinut toimia vastoin sydämeni ja järkeni neuvoja, enkä voinut alkaa pelaamaan poliittista peliä pohjustaakseni tietäni Lappeenrannan valtuustoon aikanaan (demareiden ja kokkareiden kannatettua liitosta julkisesti ennen kansanäänestystä, lopputulos eli liitos oli selviö jo etukäteen). En, minun piti uida oman puolueeni sisällä vastavirtaan ja kohdata ”demokratiaa halveksivana” valtuutettuna kuntalaiset, koska mielestäni sydämessäni tein oikean päätöksen. Omalla äänelläni ei ollut varsinaisessa äänestyksessä kuin kosmeettinen merkitys…

Joutsenon valtuusto hyväksyy liitoksen isolla enemmistöllä

Ja niinhän siinä kävi seuraavana päivänä…

Joutsenon kaupunginvaltuusto hyväksyi kuntaliitossopimuksen

Asettauduin valtuutettuna siis tietoisesti minua äänestäneitä ihmisiä viisaammaksi, enkä kuunnellut heidän mielipidettään asiasta. Toki jälkeenpäin olisi helppo hymyillä, sillä sittemmin maa on syöksymässä hurjaan lamaan ja Joutsenossa Rauhan kylpylähanke (johon on tungettu miljoonia euroja) on laman seurauksena vaakalaudalla ja Konnunsuon vankila lopetetaan vieden 170 työopaikkaa verotuloineen. Kuitenkin valtakunnan paras kuntaliitossopimus takaa meille syvästä lamasta huolimatta 20 miljoonan euron investointeja. Olisimme ilman kuntaliitosta ja sopimusta syvällä suossa. En kuitenkaan hymyile, mutta edelleenkään en usko neuvoa-antavan kansanäänestyksen viisauteen asioissa joilla on todellista merkitystä.

Lopuksi vielä omasta mielestäni hyvä kirjoitus, jonka kirjoitin maakuntalehteen jonkin aikaa äänestyksen jälkeen:

Kaupunkiliitospäätöksen pöly on hiukan laskeutunut ja tunteet tasoittuneet. Monen mielestä joutsenolaiset demokratian hautajaiset olivat alistuneet, haikeat ja arvottomat. Kaikesta huolimatta seuraavana aamunakin herättiin, ja nyt alkaa olla jo pieniä merkkejä tulevasta keväästä.

Suomalainen demokratia kuitenkin voi hyvin. Meidän versiossamme kunnallisdemokratiasta yhteisön jäsenistä valitaan joukko valtuutettuja, jotka omalla ajallaan kokoontuvat käyttämään valtakirjaa oman parhaan kykynsä ja omantuntonsa mukaan. Valtuutetut eivät ole virheettömiä yhteisön valioyksilöitä, vaan eläviä ihmisiä iloineen ja suruineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Heitä yhdistää kuitenkin halu tehdä oikeita asioita – ei pelkästään heidät valinneiden ihmisten puolesta, vaan kaikkien yhteisön jäsenten hyväksi.

Jos kymmeneltä ihmiseltä kysytään, saadaan kymmenen eri kantaa ja painotusta mihin tahansa asiaan, ja erityisesti kuntaliitospäätöksessä valtuutetuille ojennettiin lapio omaa poliittista hautaa kaivamista varten. Kyllä jokaisen valtuutetun oma etu olisi ollut itsenäinen Joutseno, siis jos halutaan ajatella että valta ja valtuustopaikka sekä kokouspalkkiot olisi meille se tärkein asia. Mutta uskallan olla varma, että kenenkään mielessä ei ollut valtuustopaikka tai kokouspalkkiot, vaan päätös puoleen tai vastaan syntyi parhaan kyvyn ja omantunnon pohjalta, siihen luottamukseen nojaten mikä meille oli 4 vuodeksi suotu. Käytetty retoriikka on asia erikseen, sillä oikeita mielipiteitä ei ole kuin diktatuureissa. Uskallan sanoa että 35 valtuutettua teki oikean ratkaisun.

Toivon että mahdollisimman moni joutsenolainen osaa arvostaa ääntään käyttäen suomalaista demokratiaa, joka perustuu luottamukselle siihen että valtuutettu punnitsee vaikeatkin asiat, ja tekee sydämestään oikeita ratkaisuja. Demokratia ei kuitenkaan ole automaatio, vaan se on verellä ja kyynelillä rakennettu erityisoikeus.

Eilisen iso uutinen oli hallituksen nöyrtyminen ay-liikkeen vaatimusten edessä ja Jutta Urpilainen riekkui täysin rinnoin opposition tyrmäysvoittoa hallituksesta. On ihan pakko miettiä että mitä tapahtui. Onko niin että Matti Vanhanen keksi kuningasajatuksen yht’äkkiä Rukan lumilla ja typeryyksissään kailotti sen julkisuuteen Kataisen säestämänä. Oliko kyseessä typerä virhearvio kuten yleisesti tunnutaan ajattelevan?

Olen miettinyt asiaa jonkun verran ja en osta tätä ”Vanhanen mokasi” – teoriaa ollenkaan. Tässä maassa ei pääministeriä ylemmäs voi kivuta, joten tuossa asemassa olevalla henkilöllä täytyy olla poikkeuksellisen paljon poliittista pelisilmää. Jo tämä fakta asettaa ”möläytyksen” ristiriitaiseen valoon. Kataisen hiljaisuus asian tiimolta alleviivaa sitä, että Vanhasen ulostuloa on yhdessä hallituksessa suunniteltu. Lisäksi se ajatus että Vanhanen tai hallitus haluaisi kiusata jotenkin työtätekeviä tai eläkeläisiä, on lähtökohtaisesti järjetön. Kansan enemmistöhän tuntuu edelleenkin elävän huoltosuhteen romahtamisen suhteen täydessä haavemaailmassa ja tämä episodi kiteytyy tuon faktan ympärille.

Mielestäni Vanhanen ja hallitus teki poliittisen peliliikeen saadakseen vaikean asian etenemään. Sosiaalituposta odotettiin paljon myös eläkekysymyksen suhteen, mutta kolmikantaa edustava SATA-komitea ei saanut aikaiseksi minkäänlaista eläkepäätöstä, jossa se ehdottomasti olisi pitänyt olla.

Komitea perustettiin 14.6.2007 ja sosiaalitupon ehdotukset julkistettiin 27.1.2009, vajaa puolitoista vuotta myöhemmin. Vanhanen esitti eläkeikämuutosta 24.2.2009, ja neuvottelutulos tavoitteesta nostaa eläkkeellejäämisikää kolmella vuodella julkistettiin 11.3.2009. Aikaa kului kaksi viikkoa.

Mitä siis tapahtui?

1. SATA-komitean sosiaalitupo ei tuottanut riittäviä toimenpide-ehdotuksia.

2. Hallitus ei saanut sosiaalituposta tulevaisuuden eläkejärjestelyihin ratkaisua ja esitti provosoivasti että eläkeikää pitää nostaa kahdella vuodella.

3. AY:t yllätettiin housut kintuissa, koska hallitus meinaa jyrätä heidän ylitseen. Jos se siinä onnistuisi, mafian merkitys kutistuisi huomattavasti.

4. Hallituksella on parlamentaarinen oikeus ja velvollisuus tehdä tuollainenkin päätös. Nyt kyse oli täsmentämättömästä esityksestä, vailla mitään konkretiaa (=alleviivaa tätä esityksen provokatiivista luonnetta).

5. AY:illa ei ole muut mahdollisuutta kuin itkupotkuraivari, vaikka tiedostavat että suomalaisten pitää tulevaisuudessa tehdä pitempää työsarkaa.

6. AY:t ”pelaavat kaikki korttinsa”, uhkaavat yleislakolla, joka tietenkin veisi toteutuessaan Suomen sellaiseen lamaan, ettei siitä ihan heti selvittäisikään. AY:t tuskin olisivat tätä toteuttaneet, jolloin hallitus ’voittaisi’ ja AY:t menettäisivät sekä valtansa että kasvonsa.

7. Kysymyksestä tuli AY:lle arvovaltakiista, jossa heillä oli suuri intressi päästä sellaiseen ratkaisuun, jossa kasvot ja maine säilyvät.

8. Julkisuudessa hallitusta pidetään paineessa, vaikka sellaisessa se ei todellisuudessa ollut. Tämä tiedettiin hallituksessa. Koirathan aina räksyttävät.

9. Hallitus ja AY:t pitävät kokouksen salassa, ja pääsevät yhteiseen ratkaisuun ennätysnopeasti.

10. Saavutettu neuvottelutulos on paljon parempi ja monipuolisempi kuin hallituksen alkuperäinen esitys, joka siis oli täsmentämätön ja provokatiivinen.

11. Kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi oppositio jonka välikysymyksestä meni pohja pois.

12. Todellisia toimenpide-ehdotuksia aletaan valmistelemaan työryhmässä. Tulokset pitäisi olla esillä loppuvuodesta.

13. Hallitus ja Ay:t katselmoivat toimenpide-esitykset ja arvioittavat ne kummankin hyväksymällä puolueettomalla taholla ja jos ne eivät ole riittäviä, hallitus tekee uusia esityksiä ja ay-liike ei voi pelata aikaa, vaan se on sitoutunut vähintään 3 vuoden työurien kasvuun.

Summa summarum. Itse asiassa tämä sitoumus ja sopimus järjestää toimia työurien pidentämiseksi de-facto vähintään kolmella vuodella olisi jopa enemmän kuin vain yksi vuosi lisää hallituksen esitykseen.

Koska siis eläkeiän pidentäminen ei todellakaan mene yksi yhteen työurien pidentymisen kanssa. Hyvin voidaan ajatella, että Vanhanen on todellinen kettujen kettu, varsinainen myöhempien aikojen Kekkonen 🙂

Bonuksena toki se, että vuoden päästä ay-liike ja hallitus yhdessä arvioivat sen, ovatko toimet riittäviä vähintään 3 vuoden työuran kasvuun. Eli vuoden päästä voidaan taas vetää tämä eläkeiän nosto esiin, ja ay-liike on mukana. Vanhasen hallitus pelasi ay-liikkeeltä ajanpeluun ja oppositiolta lyömäaseen nopealla ja päättäväisellä toiminnallaan. Ehdottomasti meidän nuorempien ikäluokkien voitto.

Väkisinkin tulee mieleen että Vanhanen on sittenkin pyyteetöntä valtionmiesainesta. Hän luovutti vapaaehtoisesti omaa arvovaltaansa ajaakseen maan etua. Sellaiseen epäitsekkyyteen ryhtyy harva poliitikko.

Ja loppukevennyksenä perussuomalaisten Timo Soini välikysymyskeskustelussa:

– On toimittu kuin lastentarhassa ja opittu jotakin. Yksi hiekkalinnaleikki on leikitty, kaikki saivat olla kovasti jotakin mieltä.

– Ja nyt lapset saappaat ja kurahousut eteiseen! Kaikki saavat mehua ja pullaa, tai ainakin korpun. Matti saa sitten pyytää muilta anteeksi, kun otti toisten lapiot. Ja niin on sopu saapunut, Soini lasketteli.

Tähän suureen ja maailmanlaajuiseen blogiin on mahdutettava myös aivopieru lappeenrantalaisesta kunnallispolitiikasta. Vuoden 2010 alusta Lappeenrantaan liittyvän ylämaan tulevilta valtuutetuilta on vaadittu nimi alle paperiin, jossa he pidättäytyvät äänestämästä muista kuin ylämaata koskevista asioista. Paitsi että tämä sopimus on juridisesti yhtä pätevää kuin vessapaperi, niin pelkästään Ylämaata koskevia asioita on vaikea rajata, sillä periaatteessa kaikella mistä Lappeenrannassa päätetään on merkitystä myös Ylämaan kaupunginosaan. Mutta sen olen huomannut että päästäkseen valtuutetuksi sinun ei tarvitse olla koulutettu, älykäs tai mitenkään hyvä tyyppi. Riittää vain että keräät tarvittavat äänet.

Koska Ylämaalta tulee 4 keskustalaista ja 1 kokoomuslainen valtuutettu, niin ei tarvitse olla raketti-insinööri ymmärtääkseen että idean isä (äiti) löytyy demareista. En ole koskaan pitänyt demareiden poliittisesta junttakulttuurista ja tälläiset ideat vain alleviivaavat tätä huomiota, sillä näin älyttömän idean on täytynyt syntyä vain yhdestä päästä. Sellaisesta päästä jonka synnyttämiä ideoita demarikulttuurin mukaan kunnioitetaan vailla omaa ajattelua. Pelkään että tämän lyhytnäköisen ja vähäjärkisen vessapaperin allekirjoitusvaateet tulevat johtamaan siihen, että Taipalsaarella ja Lemillä sekä aikanaan Luumäelläkin ajatellaan, että otetaan velkaa niin paljon kun saadaan ja mietitään sitten liitosta Lappeenrantaan jos on pakko.

Ohessa Etelä-saimaaseen kirjoitamani juttu, saapi nähdä julkaistaanko:

Lappeenrannan demarit ja kokoomuslaiset antoivat malliesimerkin kuntapäättäjän lyhytnäköisyydestä ja idiotismista. Ylämaalta tulevia väärän puolueen valtuutettuja varten sorvattu kuntalain vastainen ”sopimus” on epäilemättä sorvattu lastentarhassa, sillä niin naivi ja lyhytnäköinen se on. Paitsi että se on karmea mainoskupla Lappeenrannasta maakunnan veturina, niin se on Lappeenrannan ympäröiville kunnille alleviivattu signaali siitä, että omillaan pitää selvitä mahdollisimman pitkään ja ottaa velkaa niin pitkään kun saadaan. Antaa valtionneuvoston sitten liittää velkakunnat Lappeenrantaan, kyllä lappeenrantalainen maksaa kiitos päättäjiensä – täällä sorvataan sopimukset tarpeen mukaan, laista viis.

Julkisuudessa on esiinnytty Lappeenrannan taholta vieraanvaraisina hyväntekijöinä kun Ylämaa saa tuoda 5 valtuutettua mukanaan, vaikka varsin hyvin tiedetään että se on lain asettama minimi tälläisessä tilanteessa. Se että nämä valtuutetut muuttavat poliittisia voimasuhteita, ei oikeuta vastuullista kuntapäättääjää toimimaan lyhytnäköisesti omaa hiekkalaatikkoaan puollustaen. Haluan onnittella tämän laittoman sopimuksen isää tai äitiä vuoden markkinointiteosta, ja ehdottaa tätä vuoden lappeenrantalaiseksi.

Mikko Kokko

Kategoriat