Joutsenon ja Lappeenrannan kuntaliitos on tapahtunut ja uudet vaalit on käyty. Aikaa on tiimalasissa virrannut jo sen verran, että tohdin kirjoittaa joistain tuntemuksistani tuon prosessin suhteen.

Meillä Joutsenossa kuntaliitosäänestys suoritettiin 17.12.2007 ja neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä aikaisemmin joutsenolaisten murskaava enemmistö oli tuominnut liitoksen ja vastustajia oli yli 72%. Itselleni tuo päivä ja sitä edeltävä aika oli piinaavaa, sillä maailmankuvani koki kolhuja siinä, mitä tuli kansanäänestysten viisauteen. Siihen asti olin uskonut suoraan demokratiaan ja kansalaisten mielipiteen tärkeyteen päätöksiä tehtäessä.

Jo edeltävänä syksynä ennen kansanäänesystä oivalsin, että oma poliittinen tulevaisuuteni on myös kyseessä. Olisin voinut julkisesti ja kovaan ääneen alkaa vastustamaan liitosaikeita, puhua ääneen joitain mielenkiintoisia epäkohtia kaupunginjohtajan toiminnassa, sekä lausua valittuja sanoja demareiden ja kokoomuslaisten toiminnassa asian suhteen. Kansanäänestyksen tuloksen selvittyä olisin voinut suureen ääneen ja sydäntäraastavasti huutaa ja parkua demokratian hautajaisista. Mutta olin ihan hiljaa. Ennen äänestystä ja äänestyksen jälkeen.

Vaikka olen mustaan huumoriin taipuvainen ihminen, ehkä liian sarkastinen ja joskus jopa ilkeäkin – erityisesti kun kohtaan halveksimaani ylimielisyyttä ihmisissä, niin kuitenkin lopulta haluan tehdä oikein ja niinkuin sydän minulle sanoo ja siten, että voin seistä omasta mielestäni oikean päätöksen takana. En siis voinut toimia vastoin sydämeni ja järkeni neuvoja, enkä voinut alkaa pelaamaan poliittista peliä pohjustaakseni tietäni Lappeenrannan valtuustoon aikanaan (demareiden ja kokkareiden kannatettua liitosta julkisesti ennen kansanäänestystä, lopputulos eli liitos oli selviö jo etukäteen). En, minun piti uida oman puolueeni sisällä vastavirtaan ja kohdata ”demokratiaa halveksivana” valtuutettuna kuntalaiset, koska mielestäni sydämessäni tein oikean päätöksen. Omalla äänelläni ei ollut varsinaisessa äänestyksessä kuin kosmeettinen merkitys…

Joutsenon valtuusto hyväksyy liitoksen isolla enemmistöllä

Ja niinhän siinä kävi seuraavana päivänä…

Joutsenon kaupunginvaltuusto hyväksyi kuntaliitossopimuksen

Asettauduin valtuutettuna siis tietoisesti minua äänestäneitä ihmisiä viisaammaksi, enkä kuunnellut heidän mielipidettään asiasta. Toki jälkeenpäin olisi helppo hymyillä, sillä sittemmin maa on syöksymässä hurjaan lamaan ja Joutsenossa Rauhan kylpylähanke (johon on tungettu miljoonia euroja) on laman seurauksena vaakalaudalla ja Konnunsuon vankila lopetetaan vieden 170 työopaikkaa verotuloineen. Kuitenkin valtakunnan paras kuntaliitossopimus takaa meille syvästä lamasta huolimatta 20 miljoonan euron investointeja. Olisimme ilman kuntaliitosta ja sopimusta syvällä suossa. En kuitenkaan hymyile, mutta edelleenkään en usko neuvoa-antavan kansanäänestyksen viisauteen asioissa joilla on todellista merkitystä.

Lopuksi vielä omasta mielestäni hyvä kirjoitus, jonka kirjoitin maakuntalehteen jonkin aikaa äänestyksen jälkeen:

Kaupunkiliitospäätöksen pöly on hiukan laskeutunut ja tunteet tasoittuneet. Monen mielestä joutsenolaiset demokratian hautajaiset olivat alistuneet, haikeat ja arvottomat. Kaikesta huolimatta seuraavana aamunakin herättiin, ja nyt alkaa olla jo pieniä merkkejä tulevasta keväästä.

Suomalainen demokratia kuitenkin voi hyvin. Meidän versiossamme kunnallisdemokratiasta yhteisön jäsenistä valitaan joukko valtuutettuja, jotka omalla ajallaan kokoontuvat käyttämään valtakirjaa oman parhaan kykynsä ja omantuntonsa mukaan. Valtuutetut eivät ole virheettömiä yhteisön valioyksilöitä, vaan eläviä ihmisiä iloineen ja suruineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Heitä yhdistää kuitenkin halu tehdä oikeita asioita – ei pelkästään heidät valinneiden ihmisten puolesta, vaan kaikkien yhteisön jäsenten hyväksi.

Jos kymmeneltä ihmiseltä kysytään, saadaan kymmenen eri kantaa ja painotusta mihin tahansa asiaan, ja erityisesti kuntaliitospäätöksessä valtuutetuille ojennettiin lapio omaa poliittista hautaa kaivamista varten. Kyllä jokaisen valtuutetun oma etu olisi ollut itsenäinen Joutseno, siis jos halutaan ajatella että valta ja valtuustopaikka sekä kokouspalkkiot olisi meille se tärkein asia. Mutta uskallan olla varma, että kenenkään mielessä ei ollut valtuustopaikka tai kokouspalkkiot, vaan päätös puoleen tai vastaan syntyi parhaan kyvyn ja omantunnon pohjalta, siihen luottamukseen nojaten mikä meille oli 4 vuodeksi suotu. Käytetty retoriikka on asia erikseen, sillä oikeita mielipiteitä ei ole kuin diktatuureissa. Uskallan sanoa että 35 valtuutettua teki oikean ratkaisun.

Toivon että mahdollisimman moni joutsenolainen osaa arvostaa ääntään käyttäen suomalaista demokratiaa, joka perustuu luottamukselle siihen että valtuutettu punnitsee vaikeatkin asiat, ja tekee sydämestään oikeita ratkaisuja. Demokratia ei kuitenkaan ole automaatio, vaan se on verellä ja kyynelillä rakennettu erityisoikeus.

Mainokset