Juhannus tuli ja meni. Suhteellisin pienin ihmismenetyksin selvittiin, vaikka kesäkuolemien piikki juhannukselle aina iskeekin. On aika ymmärrettävää että juhannus vaatii uhrinsa, sillä kun tarpeeksi paljon ihmisiä on liikkeellä, sattuu onnettumuuksia. Myös alkoholin käyttö kuuluu leimallisesti suomalaiseen juhannukseen ja legendaariset sepalusauki-hukkumiset ovat jo perinteeksi käynyt tapa siirtyä ajattomille juhannuksen viettopaikoille. Miksei myös miehiset voimainkoitokset, kuten ylipitkät uintiyritykset tuhannen päissään… Vaikka jokainen ihmishengen menetys on surullista ja tarpeeton, niin juhannuksena hukkuneille minulta ei suuresti sympatiaa löydy. Se on melkeinpä tylsin tapa lähteä täältä ajattomuuteen.

Tälläiset juhannukseen liittyvät tilastofaktat kuten X määrä kuolinuhrejä ovat asioita mistä on käytännössä mahdoton päästä eroon. Voidaan sivistää ja varoitella, mutta tarpeeksi paljon ihmisiä kun lotraa viinan kanssa niin sivistykset ja varoitukset ovat vain kärpäsen surinaa ja tuulen havinaa. Yksilötasolla ihmiset voivat olla hyvinkin fiksuja ja filmaattisia, sekä ymmärtää riskit ja varautua niihin. Mutta kun 3 000 000 aikuista yksilöä laitetaan juhannuksen viettoon, niin tilastoista löytyy totuus.

Itse en ole enää vuosiin lämmennyt näihin “pakollisiin” ryyppy- ja remupäiviin. En koe tärkeäksi tai tarpeelliseksi hankkiutua juuri jonain tiettynä päivänä tekemään tietynlaisia asioita. Poislukien joulu, vaikka senkin suhteen on kerran yksin oltu ihan rauhassa. Ei sillä etteivätkö perinteet olisi tärkeitä ja siten ilmassa ihan oma fiiliksensä, jos sen kykenee aistimaan. Juhlikoon ketä huvittaa, enkä sentään mikään ilonpilaaja asian suhteen ole ja varmasti pystyn pitämään hauskaa, mutta kuitenkin juhannuksesta huolimatta, enkä sen takia.

Koska kesällä tulee blogitettua varmasti vähemmän, niin listaan tähän muutamia lyhyitä ajatuksia:

- Keskustapuolue rypee vaalirahasotkussa. Mutta onko kepu asian kanssa yksin, erityisasemassa? Miksi kokoomusta tai demareita ei hiillosteta? Sekä kokkarit että demarit ovat ilmoittaneet etteivät he julkista vaalirahoitustaan… nyt olisi tilaisuus esiintyä avoimena, pistää miettimään onko salattavaa.

- Iranissa hulinoidaan, kuollaan ja kärsitään väärennetyn äänestystuloksen takia. Pistää miettimään suomalaisia ihmisiä jotka eivät äänestä… onko demokratia meille liian itsestään selvyys että meillä on varaa olla äänestämättä. Ja jos on varaa, niin kuinka kauan? Loputtomastiko? Kenties olisi terveellistä kohdata joku todellinen kriisi, että oppisimme arvostamaan asioita mitä meillä on.

- Sikainfluenssa on rantautunut ympäri maailmaa. Onneksi se ei ollut kovin tappava, mutta lehdistö on ollut oudon hiljaa? Kenties asia yliuutisoitiin ensimmäisinä päivänä ja sutta huudettiin liian aikaisin?

Mikko